perjantai 7. helmikuuta 2014

Ski-Café Mehukatti

Mjoo.... kaikki on pakattu huomista näytteille asettelua varten - varmaan paljon semmosta, joka ei sinne kirjaston vitriineihin edes mahdu. Mutta ainahan sitä liian kanssa toimeen tulee.

Jahvat tulloo (ja helemat paukkuu) eli Ski-Café Mehukatti valmistui sittenkin! Ei tullut rantakahvilaa vaan tuli talviseen maisemaan sopiva suksilla ja kelkoilla saavutettava Ski- Café. Pikkasen keräilin jämätavaroita sieltä ja täältä -voi siellä olla jotain uuttakin. Rouwa ja Milla on touhussa lähdössä näyttelyyn - saa nähdä sopiiko tonkka sinne minne olen suunnitellut!



Rouwa ja Milla on kyllä vähän tönkköjä näissä kuvissa. Ne ei ole kuvauksellisia kuten en minäkään :) Idea kuitenkin selvinnee.... tai sitten ei. Onneksi oli loistava Neiti Abi-Kuopuksen kamera käytössä. Eikä ole muuten jahvoja vaan omenoita ketkupolokan kyyvisä.



Huomenna on varmasti hyvä päivä - mutta mie romahan!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Mehukatti-tonkka

PikkuRouwien näyttely Oulun kaupungin kirjaston lastenosastolla lähestyy vääjäämättä ja pitäs katella rompetta kasaan mutta mulla vaan pukkaa uutta projektia päälle. Viinilekkeristä on jo tehty jotain, nyt pelastin työmaalta Mehukatti-tonkan ja ajattelin muuttaa sen joksikin kivaksi. Niin mukavia toteutuksia olen nähnyt ainakin pesuainetonkista tehtävän.

Luultavasti tästä tulee joku rantakahvila tain jotain.... Äkikseltään näyttäs ainakin siltä. Ja ihan täpinöissäni olen tästä projektista - saa nähdä valmistuuko ajoissa vai joutuuko romukoppaan.


torstai 9. tammikuuta 2014

Pimiän päivän pimiöitä puuhia

Eräs ikuisuusprojekti valmistui sittenkin. Nämä kuvat ei todella ole parhaimmasta päästä mutta parasta antia nyt tänään näillä leveysasteilla, kun on vielä kaksi pimeää vastakkain.

Lapsuuden kesieni tyylinen mutta ajan kultaama leikkimökki sai iltana muutamana kaiteet kuistille, maalia oveen - ja katon, jossa on ammoittava reikä.



Reiällä on tarkoitus, sillä siitä voi kurkkia sisälle mökkeröiseen. Katon saa myös kokonaan nostettua pois, jolloin tavaroiden järjestäminen käy kätevämmin. 


Seuraava prokkis?

maanantai 6. tammikuuta 2014

Jouluisia juttuja ja muita hommeleita

Se olis vuotuisen päivityksen paikka vissiin näin vuodenvaihteen kunniaksi.

Minijutut melkein nollilla, muita tehty senkin edestä. PikkuRouwat saivat jouluaattona ylläripaketit (joista ei ole kuvia kun tein niitä niin yömyöhään). Rouwien omista blogeista löytyy varmaan kuvia. Muutoin mun joulupaketeista tänä vuonna ystävät, tuttavat ja kylänmiehet saivat kaivella vanttuita, sukkia ja muuta käsnäpertylyä. Pientä mutta ajatuksella tehtyä.

Joulukortit ensinkin tänävuonna olivat mallia 'helppoa kuin heinänteko'. Kahta väriä lähti, toiset ulkomaille toiset kotimaahan.





Silmukkamerkkejä kaivoi paketeistaan useampikin lahjansaaja. Ainakin Hyvä Ystävä meren takana ja Kummityttö. Siinä saavat keikkua neuleessa mukana oli niille käyttöä ta ei. Minusta muistuttamassa :)


Miniäntekeleen ja Keskimmäisen Neela-koira sai turvallisuuttaan lisäämään heijastimen, jonka näin tänään käytössä ja olisihan se saanut olla pikkasen pienempi ettei jää tassujen alle. Hän on nimittäin ranskanbuldoggi ja heijastimella mittaa n. 10 cm.


Tilaustyönä pukinkonttiin suihkitut sukat ja kintasvanttuut.

Työkaverit saivat myös vanttuita

ja Oma Rakkaani villasukat


Miniäntekeleille avaimenperät kutistemuovista ja muhkeat vanttuut  roosan värisestä Hile-langasta. Vanttuut ei ehtineet kuvaan. Kuvassa siis Pikku Myy ja Neela-koira :)

Sille Työkaverille, jolla varmasti on jo kaikkea tein sormusneulatyynyn. Ei ehkä hirmuisen kätevä käyttää mutta sievä ja suloinen :) Ja väriltään hänen värinen.

Lisäksi tein vaatteita Pullip-nukke Angelinalle. Niistäkään ei ole tässä kuvia, mutta löytynee ajan kanssa täältä blogista. Sytykeruusuja iso laatikko Vanhemmille ja Äidille sekä Tanskan sukulaisille ameriikan malliin neulottuja tiskiluutuja bambulangasta. Mentorini sai vihreät kynsikkäät (miksen mä ole kuvia mistään ottanu?) Lapasia ja villasukkia valmistui joulun alla x-määrä. Että notta vaikkei koskaan enää puikkoja käteen ottaisi niin pysytään vanttuissa ja sukissa :)

Mutta jos nyt sitten alkaisi suuntaamaan ajatukset PikkuRouwien näyttelyä kohti. Näyttely siis Oulun Kaupunginkirjastolla 10.2.-8.3.2014.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Synttäripäivä kerhossa

Eilinen synttäripäivä alkoi PikkuRouwien hersyvässä seurassa. Linkistä ei välttis kannata blogihin mennä, kun ei sitä näimmä ole kukaan taas joutanut päivittämään. Mutta siellä oltiin - oliko meitä peräti seitsemän rouwaa paikalla?!

Sattumien summana toimtin Eeviksen ja Outin synttäripaketit vasta nyt. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei silloinkaan! Sininen tikkuri ja pelastusrengas menivät Eeviksen majakanvartijalle, Joosepille. Harmaan paidan saa Outin majakassa asuva leskirouva Agnes. Vai oliko se sittenkin Ynjevi? Koristeluistimet tein pahvista, niille löytynee myös paikka jostain :)


Koska mää vein kerhoon epäonnistunutta mutakakkua ja joulutorttuja sain paljon lahjoja :)
Täällä on jo niin tuhannen hämärää heti aamusta, ettei kunnon kuvia saa kuin taikomalla, joten tässä yhteispotretissa  on nyt taiottuna vähän kaikenlaista. Ylimpänä oleva naulakko on menossa Angelinalle, josta edellisessä postauksessani kerroin mutta nuo muut on mun saamiani lahjoja! Paitsi puuttuu heti töihin joutunut bambuinen tiskiluutu, jonka sain Nannalta.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

tiistai 29. lokakuuta 2013

Jotain ihan muuta

Hän, joka saapui eräänä kylmänä ja kosteana päivänä, on ystäväni tuttavani ( ♪ ♫..rati-riti-ralla.. ♪) tyttären Pullip -ystävä Angelina. Eikö hän olekin kaunis? Tein hänelle talveen sopivampaa vaatetusta, eli siis pipon ja kaulahuivin ja hän kävi meiltä töistä ne noutamassa :)


Tämä sitten on viime viikonlopun kötöstyksiä ja kuvattu toooosi fiksusti LankaKuppilan edessä, niin ettei mittakaavasta saa tuon tolkkua. Mutta siis em. Angelinan pöytä on joten korkeutta tommoset olikohan 12 cm. Vaneria ja biltema-tikkua, päällä  Osmo color puuvaha. Varmaan Angelinan huoltaja päivittää parempia kuvia tänne. Käykääpää kurkkimassa!




tiistai 8. lokakuuta 2013

Megakuvapläjäys

Saisinko oman assarin? Siis semmoisen kultapalasen, joka ystävällismielisesti kuvais kaikki tekemäni kortit, lahjapaketit, virkkaukset, neulomukset ja askartelut ja päivittäis mun blogin jos ei nyt ihan joka päivä niin ainakin joskus. Nythän täällä on aivan kuollutta. Kuin olisin haihtunut pois maanpäältä. Vaikka itseasiassa kameran kätköistä löytyy yhtä sun toista mielenkiintoista. Tuskin mitään miniä, mutta tänne ne nyt päivitetään - assarin puutteessa.

Musta tuntuu että mun päässäkin on varmaan joskus tämännäköistä. Tää on nyt kesältä meidän muuttohulinoista. Ei meillä enää ole saunaämpäreitä työhuoneessa - kait. Lähinnä siis kuvattu tuon kaapin takia. Kaappi on keittiönkaapistoa, jonka ovien keskustat lähtee irti. Hulluhan se on joka ei semmoseen tapettia pistä!


Tässä hieman tuoreempi kuva. Tuo edellisen kuvan hyllykapistus halusikin mennä vaatehuoneeseen ja maalasin seinään  puun. Noihin oksanpäihin olen sinitarralla kiinnitellyt nappeja kukiksi. Keittiönkaappi on saanut päälleen osmo colorilla värjätyn pöytälevyn kappaleen 


ja siellä sisällä on nämä kaikki. Suojassa pölyltä kutakuinkin järjestyksessä. Salamaa halusi kamerani välttämättä käyttää, mutta haitanneeko tuo. Ja se oikea nukketalo on edelleen siellä työmaalla.....


Sitten kortti- ja lootapläjäys. Joitain kortteja on vielä jossain kuvaamatta. Tämä on tilaustyö hääkortti jolle kuva ei kyllä tee oikeutta. Osaiskohan se assari myös valokuvata paremmin kuin mää?


Tää on tosi-syksyinen kuvatus hääkutsutehtaalta! Kummityttöni syyskuisiin häihin sain kunnian tehdä syksyiset kutsut. Niihin tarvittiin tietysti vaahteranlehtileikkuri!


Korttitehtaalla työnjohtajan (vas.) valvova silmä herpaantui hetkeksi, mutta onneksi kortit ovat jo melkein valmiit. Onneksi vain 50 kpl!

Korteille tein vielä laatikon, jossa ne vein hääparille postittamista varten. Tein laatikon sitä silmällä pitäen, että nuoripari voi mahdollisesti säilyttää tässä saamiaan hääkortteja.

Tämä on äitini tilaama kuorikortti hääparille


ja tämä on meidän perheen lahja. Iso itsetehty hatturasia täynnä sytykeruusuja. Rasian halkaisija n. 30 cm ja korkeus n. 20cm. Päällystin laatikon oikeasti vanhalla tapetilla, joka joskus löytyi mieheni kotitalon vintiltä (siis oikeen psykedeelisen yök-kamala). Olisko 60-lukua peräti?


Ja samaan karsean väriseen  mutta kauniin syksyiseen teemaan uppoaa tämä hääparin korttikin.

Vielä himpun matkaa - nyt jo postaus loppuja looraa, eli tämä tuli tänään postissa serkkutytöltä Raahesta. Raahessa syntyneenä ja plapsuuteni viettäneenä sykähdytti lukea eilisestä Kaleva-lehdestä juttua, että Jannen talosta on tehty  ohjepaketti! Tätä sitä sitten vissiin eläkemummona kasataan kun ei aikasemmin taida olla mitään rääpyä (elikkäs aikaa). Tämä on muutoin ainut saavutukseni minirintamalla. En edes PikkuRouwiin ole nokkaani pistänyt (hyi minä).


Sen sijaan kesän ja alkaneen syksyn aikana puikolta ja koukuilta on poistunut useammat kymmenet parit vanttuita ja villasukkia, isoja ja pieniä, isoäidin neliöitä ja muita hauskoja juttuja. Ihan vaan automatkoilla ja telkkaa kattoessa. Kun kädet käy eikä aivoissa tapahdu mitään. Jos se assari sitten kuvais ne ja päivittäs tänne.