tiistai 14. lokakuuta 2014

Sali ja ruokasali

Eräs ystäväni tasaisin väliajoin pilke silmäkulmassa huomauttaa minua siitä, että en ole blogiani päivittänyt."Mitä mummolle kuuluu? Vieläkö hän asuu talossa?" Mummo asuu ja voi hyvin - niin hyvin kuin näkymätön mummo nyt vain suinkin voi.

Nyt kun kerrankin oli aikaa jatkoin talon kuosittamista. Ruokasali ja sali saivat peilipanelit seinilleen. Ruokasalin seinälle tulee ajan kanssa jotain tuon koristeen lisäksi - tai ehkä paremminkin tilalle. Mielessäni olen kuvitellut seinälle pitkän mallista gobeliinia. Tai Arabian lautasia. Jotain kuitenkin.

Ylhäällä kuvat ennen ja alhaalla jälkeen remppamiesten visiitin. Kuvaa klikkaamalla isonee katsottavaan kokoon. Kuvien loistavaa laatua perustelen taas vuodenajalla, jossa on kaksi pimeää vastakkain.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Mummo muutti taloon

Hypätään kerros alemmas, kun tuosta vanhempien makuuhuoneesta ei saa näin sateisilla keleillä kunnon kuvia. Odotellaan siis aurinkoa. Tässä alemmassa kerroksessa oli Milla-tyttösen makuukammari (oik.) ja tosi sekasotkuinen leikkihuone.

Mutta mummo muutti taloon ja sai Millan leikkihuoneesta huoneen itselleen.  Millan vaatekaappi ja piirustuspöytä ikkunan äärestä siirrettiin mummon kammariin. Sänky petivaatteineen on kuitenkin uusi. Ja verhot.
Peilisenkin olen tehnyt joskus aiemmin ja kaivoin sen tuolta kaapista vain esille. Tänne mummolle se sopi kuin valettu. Vaikka on se aika tummanpuhuva. Saattaa muuttaa väriä vielä. Kukkapylväs, kynttilät, valokuvat, nojatuoli ja lattialla ripustamista odottava seinävaate ovat olleet edesmenneessä Mummola -boksissa.
Seinille tulee vielä valokuvia mummon rakkaista (kun kerkiää). Ja tuo seinävaate tietysti. Mutta olettehan te joskus isoilla nakkisormilla ripustaneet seinävaatteita, pyöritelleet koukkuja ja mallailleet valokuvia valmiin nukketalon seiniin? Eipä ole helppoa se, ei. Ja hermo menee...

torstai 8. toukokuuta 2014

Minikipinä?


Kun työ ei anna tarpeeksi enää haastetta, kasvatustieteen perusopinnot junnaa hetkittäin verrattain paikoillaan ja villasukkia jo pursuu kaapeista niin olisiko silloin minikipinän aika?

Ensin tämä 'peruskuva' työpöydästä tyyliin "eihän-tässä-nyt-paljon-tilaa-tarvita-kun-teen-vaan-äkkiä-tän-yhden-pikku-jutun". Tadaa! Siinä on kaikki: liimat, maalit, kasvatussosioloogiat, tietokoneet ja nippelit kaikki sulassa sovussa. Tai no, miten sen nyt ottaa. On tuossa jotain valmistakin.....

Nimittäin ajattelin päivittää nukketaloni kuosiin, kun toukokuun lopulla saattaa hyvässä lykyssä olla isommat sukujuhlat tulossa (neiti kuopuksen lakkiaiset). Olisihan se talonkin hyvä olla tolokussa kunnossa, kun se on tuossa eteisessä/käytävässä kuitenkin ikäänkuin tyrkyllä.

No mä ruuvasin pleksin talon edestä veke ja kattelin. Oli pahasti pölyä, pudonneita kukkia, kissojen tiputtamia ikkunoita ja muuta hauskaa. Tässä fb:stä kopioimani kuva viime marraskuulta 2013, kun roudasimme talon töistä kotiin ja kaikki oli pikkasen hullerinpullerin.  Kuvan oton jälkeen kaikki romppeet löysivät paikkansa ja talossa oli aika siedettävän näköistä. Minikipinä iski, kun näin auringon paistavan taloon todella kauniisti varjoja luoden. Toivon tässä nappaavani jonkun sellaisen kaunin tunnelmakuvan. (Nyt en ymmärrä miksi tämä kuva on täällä toisessa reunassa. Olkoon. Ei siirry ei.)



Mä aloitin talon päivityksen yläkerrasta oikeasta reunasta, jossa on siis talon isännän, merikapteenin huone. Uutta on nuo melat (olisko Ynjevin veistämät?)  ja arkku, joka oli tuolla ekassa kuvassa siis työn alla. Tässä on jo maalit pinnassa. Äidillä on tuommonen kutakuinkin samanlainen 1:1 kokoinen- isän isän merimiesarkku. Se on siis oikeesti puuta ja wanha, tämä on vaan pahvia ja aika uusi :)

Toiselta kantilta sama huone (kömmätti). Elikkäs ovessa pelastusrengas (semmonen puinen verhonipsuhökötys) ja seinällä uusi mela (pahvia sekin by Ynjevi). Heloja lisäilin lipastoon ja järjestin kaatuneet shakkipelin nappulat ja liimasin konjakkipullon pöytään kiinni, ettei äiy meno ihan hurjaksi :)

Lähikuvassa mela. Vassokuu. Ja juu, ihan on liimattu seinään kiinni. Siinä saa isäntä ihmetellä kun ei lähde irti.


Loppuja looraa, eli vaiheessa -kuva arkusta.



Seuraavaksi vois siirtyä huoneesta seuraavaan- makuukammariin. 


perjantai 25. huhtikuuta 2014

Saako päivittää?

Ei mitään miniatyyriin viittaavaakaan, mutta päivitänpähän nyt tänne kuitenkin nämä.

Ekana tilaustyönä tehty kastekortti, josta tuli kyllä aika kiva ainakin omasta mielestäni. Kuvasta ei taida oikein näkyä, mutta tuossa korttipohjassa on helmiäistä. Kastemekon leikkasin paperista ja liimasin päälle kaksi kerrosta tavallista pitsikangasta. Himppu pliisu tuo on, mutta kastemekon taakse ei oikein mun mielestä sopinut mikään. Jäi sitten tuommoiseksi. Kortin tilaaja liikuttui kyyneliin sisäsivun rämpsyn luettuaan. Sinne kirjoitin: Hellin käsin kantakaa, suukko lämmin antakaa, syliin usein sulkekaa, yhdessä näin kulkekaa!


Nämä sukat on aika kivat! Tämäkin on itseasiassa tilaustyö, koskapa mulle tuotiin töihin wanhat sukan varret ja lankoja ja pyydettiin tekemään varsiin terät."Tee semmoset mökkisukat". Ja minähän tein. Varret on kuulemma vanhat ja niiden tekijäkin jo edesmennnyt.  Näistä ei tulekaan kuulemma nyt 'vaan' mökkisukkia vaan 'parhuusemmat mökkisukat'.
Tämmöinen vauvaonnittelukortti lähti postissa kummitytölleni, joka sai pääsiäisvauvan, pienen kippuraisen tipusen. Hankala kuvasta hahmottaa, mutta korkeutta 'bodyllä' oli n. 15 cm eli mahtui normikuoreen. Sisällä normionnittelurämpsy vaan kun ei oikein runosuoni sykkinyt. Ja joo, napit on eriväriset. Pitsit liimattu eriperkeleellä.
Tämä pussukka on vanhempaa tekoa eli viime jouluksi ameriikan maille lahjaksi lähtenyt Hopeatoffee -pussukka. Ei ole tainnut täällä esiintyä vielä. Sisällä valkoinen vuori. Kristallimuovia ja ihan tavallisia nopeatoffee-papereita. Näitä on kanssa kiva tehdä.
Tämä toinen pussukka on Geisha ilman vetoketjua.

Näiden lisäksi on päivänvalon nähnyt noin miljoona neulottua tiskiluutua ja toinen mokoma sytomyssyjä. 
Ihan työhommina siis. Ja illat kotona menee sitten opiskellessa. Tai jossain muussa 'tosi tärkeässä' hommassa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Ski-Café Mehukatti

Mjoo.... kaikki on pakattu huomista näytteille asettelua varten - varmaan paljon semmosta, joka ei sinne kirjaston vitriineihin edes mahdu. Mutta ainahan sitä liian kanssa toimeen tulee.

Jahvat tulloo (ja helemat paukkuu) eli Ski-Café Mehukatti valmistui sittenkin! Ei tullut rantakahvilaa vaan tuli talviseen maisemaan sopiva suksilla ja kelkoilla saavutettava Ski- Café. Pikkasen keräilin jämätavaroita sieltä ja täältä -voi siellä olla jotain uuttakin. Rouwa ja Milla on touhussa lähdössä näyttelyyn - saa nähdä sopiiko tonkka sinne minne olen suunnitellut!



Rouwa ja Milla on kyllä vähän tönkköjä näissä kuvissa. Ne ei ole kuvauksellisia kuten en minäkään :) Idea kuitenkin selvinnee.... tai sitten ei. Onneksi oli loistava Neiti Abi-Kuopuksen kamera käytössä. Eikä ole muuten jahvoja vaan omenoita ketkupolokan kyyvisä.



Huomenna on varmasti hyvä päivä - mutta mie romahan!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Mehukatti-tonkka

PikkuRouwien näyttely Oulun kaupungin kirjaston lastenosastolla lähestyy vääjäämättä ja pitäs katella rompetta kasaan mutta mulla vaan pukkaa uutta projektia päälle. Viinilekkeristä on jo tehty jotain, nyt pelastin työmaalta Mehukatti-tonkan ja ajattelin muuttaa sen joksikin kivaksi. Niin mukavia toteutuksia olen nähnyt ainakin pesuainetonkista tehtävän.

Luultavasti tästä tulee joku rantakahvila tain jotain.... Äkikseltään näyttäs ainakin siltä. Ja ihan täpinöissäni olen tästä projektista - saa nähdä valmistuuko ajoissa vai joutuuko romukoppaan.


torstai 9. tammikuuta 2014

Pimiän päivän pimiöitä puuhia

Eräs ikuisuusprojekti valmistui sittenkin. Nämä kuvat ei todella ole parhaimmasta päästä mutta parasta antia nyt tänään näillä leveysasteilla, kun on vielä kaksi pimeää vastakkain.

Lapsuuden kesieni tyylinen mutta ajan kultaama leikkimökki sai iltana muutamana kaiteet kuistille, maalia oveen - ja katon, jossa on ammoittava reikä.



Reiällä on tarkoitus, sillä siitä voi kurkkia sisälle mökkeröiseen. Katon saa myös kokonaan nostettua pois, jolloin tavaroiden järjestäminen käy kätevämmin. 


Seuraava prokkis?

maanantai 6. tammikuuta 2014

Jouluisia juttuja ja muita hommeleita

Se olis vuotuisen päivityksen paikka vissiin näin vuodenvaihteen kunniaksi.

Minijutut melkein nollilla, muita tehty senkin edestä. PikkuRouwat saivat jouluaattona ylläripaketit (joista ei ole kuvia kun tein niitä niin yömyöhään). Rouwien omista blogeista löytyy varmaan kuvia. Muutoin mun joulupaketeista tänä vuonna ystävät, tuttavat ja kylänmiehet saivat kaivella vanttuita, sukkia ja muuta käsnäpertylyä. Pientä mutta ajatuksella tehtyä.

Joulukortit ensinkin tänävuonna olivat mallia 'helppoa kuin heinänteko'. Kahta väriä lähti, toiset ulkomaille toiset kotimaahan.





Silmukkamerkkejä kaivoi paketeistaan useampikin lahjansaaja. Ainakin Hyvä Ystävä meren takana ja Kummityttö. Siinä saavat keikkua neuleessa mukana oli niille käyttöä ta ei. Minusta muistuttamassa :)


Miniäntekeleen ja Keskimmäisen Neela-koira sai turvallisuuttaan lisäämään heijastimen, jonka näin tänään käytössä ja olisihan se saanut olla pikkasen pienempi ettei jää tassujen alle. Hän on nimittäin ranskanbuldoggi ja heijastimella mittaa n. 10 cm.


Tilaustyönä pukinkonttiin suihkitut sukat ja kintasvanttuut.

Työkaverit saivat myös vanttuita

ja Oma Rakkaani villasukat


Miniäntekeleille avaimenperät kutistemuovista ja muhkeat vanttuut  roosan värisestä Hile-langasta. Vanttuut ei ehtineet kuvaan. Kuvassa siis Pikku Myy ja Neela-koira :)

Sille Työkaverille, jolla varmasti on jo kaikkea tein sormusneulatyynyn. Ei ehkä hirmuisen kätevä käyttää mutta sievä ja suloinen :) Ja väriltään hänen värinen.

Lisäksi tein vaatteita Pullip-nukke Angelinalle. Niistäkään ei ole tässä kuvia, mutta löytynee ajan kanssa täältä blogista. Sytykeruusuja iso laatikko Vanhemmille ja Äidille sekä Tanskan sukulaisille ameriikan malliin neulottuja tiskiluutuja bambulangasta. Mentorini sai vihreät kynsikkäät (miksen mä ole kuvia mistään ottanu?) Lapasia ja villasukkia valmistui joulun alla x-määrä. Että notta vaikkei koskaan enää puikkoja käteen ottaisi niin pysytään vanttuissa ja sukissa :)

Mutta jos nyt sitten alkaisi suuntaamaan ajatukset PikkuRouwien näyttelyä kohti. Näyttely siis Oulun Kaupunginkirjastolla 10.2.-8.3.2014.