Vähän miniasiaa

Aika kuluu, vuodet vierii ja blogin päivittäminen on jotenkin jäänyt unholaan. Kuvia kaiken maailman tekeleistä kyllä on tullut otettua, vaan ei nitä koskaan muka ehdi tänne asti päivittämään. Jostain kumman syystä otin itseäni niskasta kiinni ja päätin saattaa taloa ja boksejani johonkin järjestykseen.

Mullahan on siis tämmöinen boksikaappi, joka on itseasiassa aika itkettävää katsottavaa. Sinne on survottuna kärsinyt Kämppä, Pergola, LankaKuppila, Lelukauppa PienenPieni ja leikkimökki monen muun romppeen kanssa. Puhumattakaan niistä kaikista omista kokeiluista ja saaduista lahjoista ja muista pikkuhärpäkkeistä, joille ei vaan paikkaa tunnu löytyvän.

Niin että nyt jos ei koskaan, kone käyntiin ja hommat järjestykseen! Eikö kuulosta tehokkaalta? Niinpä tein eilen talon tehopakkaukselle tämmöisen kärryn, jolla hän voipi kärräillä astioita ja herkkuja paikasta toiseen. Ihmetystä voipi aiheuttaa se, ettei renkaat tosiaan pyöri, eli feikkiä on. Alaosassa kallisarvoiset Wooperin astiat ja päällä kärrättävänä Jatalta saamani herkullinen kalatarjotin. Taitaa olla juhlat tulossa?

Sali ja ruokasali

Eräs ystäväni tasaisin väliajoin pilke silmäkulmassa huomauttaa minua siitä, että en ole blogiani päivittänyt."Mitä mummolle kuuluu? Vieläkö hän asuu talossa?" Mummo asuu ja voi hyvin - niin hyvin kuin näkymätön mummo nyt vain suinkin voi.

Nyt kun kerrankin oli aikaa jatkoin talon kuosittamista. Ruokasali ja sali saivat peilipanelit seinilleen. Ruokasalin seinälle tulee ajan kanssa jotain tuon koristeen lisäksi - tai ehkä paremminkin tilalle. Mielessäni olen kuvitellut seinälle pitkän mallista gobeliinia. Tai Arabian lautasia. Jotain kuitenkin.

Ylhäällä kuvat ennen ja alhaalla jälkeen remppamiesten visiitin. Kuvaa klikkaamalla isonee katsottavaan kokoon. Kuvien loistavaa laatua perustelen taas vuodenajalla, jossa on kaksi pimeää vastakkain.

Mummo muutti taloon

Hypätään kerros alemmas, kun tuosta vanhempien makuuhuoneesta ei saa näin sateisilla keleillä kunnon kuvia. Odotellaan siis aurinkoa. Tässä alemmassa kerroksessa oli Milla-tyttösen makuukammari (oik.) ja tosi sekasotkuinen leikkihuone.

Mutta mummo muutti taloon ja sai Millan leikkihuoneesta huoneen itselleen.  Millan vaatekaappi ja piirustuspöytä ikkunan äärestä siirrettiin mummon kammariin. Sänky petivaatteineen on kuitenkin uusi. Ja verhot.

Peilisenkin olen tehnyt joskus aiemmin ja kaivoin sen tuolta kaapista vain esille. Tänne mummolle se sopi kuin valettu. Vaikka on se aika tummanpuhuva. Saattaa muuttaa väriä vielä. Kukkapylväs, kynttilät, valokuvat, nojatuoli ja lattialla ripustamista odottava seinävaate ovat olleet edesmenneessä Mummola -boksissa.

Seinille tulee vielä valokuvia mummon rakkaista (kun kerkiää). Ja tuo seinävaate tietysti. Mutta olettehan te joskus isoilla nakkisormilla ripustaneet seinävaatteita, pyöritelleet koukkuja ja mallailleet valokuvia valmiin nukketalon seiniin? Eipä ole helppoa se, ei. Ja hermo menee...

Minikipinä?

Kun työ ei anna tarpeeksi enää haastetta, kasvatustieteen perusopinnot junnaa hetkittäin verrattain paikoillaan ja villasukkia jo pursuu kaapeista niin olisiko silloin minikipinän aika?

Ensin tämä 'peruskuva' työpöydästä tyyliin "eihän-tässä-nyt-paljon-tilaa-tarvita-kun-teen-vaan-äkkiä-tän-yhden-pikku-jutun". Tadaa! Siinä on kaikki: liimat, maalit, kasvatussosioloogiat, tietokoneet ja nippelit kaikki sulassa sovussa. Tai no, miten sen nyt ottaa. On tuossa jotain valmistakin.....

Nimittäin ajattelin päivittää nukketaloni kuosiin, kun toukokuun lopulla saattaa hyvässä lykyssä olla isommat sukujuhlat tulossa (neiti kuopuksen lakkiaiset). Olisihan se talonkin hyvä olla tolokussa kunnossa, kun se on tuossa eteisessä/käytävässä kuitenkin ikäänkuin tyrkyllä.

No mä ruuvasin pleksin talon edestä veke ja kattelin. Oli pahasti pölyä, pudonneita kukkia, kissojen tiputtamia ikkunoita ja muuta hauskaa. Tässä fb:stä kopioimani kuva viime marraskuulta 2013, kun roudasimme talon töistä kotiin ja kaikki oli pikkasen hullerinpullerin.  Kuvan oton jälkeen kaikki romppeet löysivät paikkansa ja talossa oli aika siedettävän näköistä. Minikipinä iski, kun näin auringon paistavan taloon todella kauniisti varjoja luoden. Toivon tässä nappaavani jonkun sellaisen kaunin tunnelmakuvan. (Nyt en ymmärrä miksi tämä kuva on täällä toisessa reunassa. Olkoon. Ei siirry ei.)



Mä aloitin talon päivityksen yläkerrasta oikeasta reunasta, jossa on siis talon isännän, merikapteenin huone. Uutta on nuo melat (olisko Ynjevin veistämät?)  ja arkku, joka oli tuolla ekassa kuvassa siis työn alla. Tässä on jo maalit pinnassa. Äidillä on tuommonen kutakuinkin samanlainen 1:1 kokoinen- isän isän merimiesarkku. Se on siis oikeesti puuta ja wanha, tämä on vaan pahvia ja aika uusi :)

Toiselta kantilta sama huone (kömmätti). Elikkäs ovessa pelastusrengas (semmonen puinen verhonipsuhökötys) ja seinällä uusi mela (pahvia sekin by Ynjevi). Heloja lisäilin lipastoon ja järjestin kaatuneet shakkipelin nappulat ja liimasin konjakkipullon pöytään kiinni, ettei äiy meno ihan hurjaksi :)

Lähikuvassa mela. Vassokuu. Ja juu, ihan on liimattu seinään kiinni. Siinä saa isäntä ihmetellä kun ei lähde irti.

Loppuja looraa, eli vaiheessa -kuva arkusta.

Seuraavaksi vois siirtyä huoneesta seuraavaan- makuukammariin. 

Saako päivittää?

Ei mitään miniatyyriin viittaavaakaan, mutta päivitänpähän nyt tänne kuitenkin nämä.

Ekana tilaustyönä tehty kastekortti, josta tuli kyllä aika kiva ainakin omasta mielestäni. Kuvasta ei taida oikein näkyä, mutta tuossa korttipohjassa on helmiäistä. Kastemekon leikkasin paperista ja liimasin päälle kaksi kerrosta tavallista pitsikangasta. Himppu pliisu tuo on, mutta kastemekon taakse ei oikein mun mielestä sopinut mikään. Jäi sitten tuommoiseksi. Kortin tilaaja liikuttui kyyneliin sisäsivun rämpsyn luettuaan. Sinne kirjoitin: Hellin käsin kantakaa, suukko lämmin antakaa, syliin usein sulkekaa, yhdessä näin kulkekaa!

Nämä sukat on aika kivat! Tämäkin on itseasiassa tilaustyö, koskapa mulle tuotiin töihin wanhat sukan varret ja lankoja ja pyydettiin tekemään varsiin terät."Tee semmoset mökkisukat". Ja minähän tein. Varret on kuulemma vanhat ja niiden tekijäkin jo edesmennnyt.  Näistä ei tulekaan kuulemma nyt 'vaan' mökkisukkia vaan 'parhuusemmat mökkisukat'.

Tämmöinen vauvaonnittelukortti lähti postissa kummitytölleni, joka sai pääsiäisvauvan, pienen kippuraisen tipusen. Hankala kuvasta hahmottaa, mutta korkeutta 'bodyllä' oli n. 15 cm eli mahtui normikuoreen. Sisällä normionnittelurämpsy vaan kun ei oikein runosuoni sykkinyt. Ja joo, napit on eriväriset. Pitsit liimattu eriperkeleellä.

Tämä pussukka on vanhempaa tekoa eli viime jouluksi ameriikan maille lahjaksi lähtenyt Hopeatoffee -pussukka. Ei ole tainnut täällä esiintyä vielä. Sisällä valkoinen vuori. Kristallimuovia ja ihan tavallisia nopeatoffee-papereita. Näitä on kanssa kiva tehdä.

Tämä toinen pussukka on Geisha ilman vetoketjua.

Näiden lisäksi on päivänvalon nähnyt noin miljoona neulottua tiskiluutua ja toinen mokoma sytomyssyjä. 

Ihan työhommina siis. Ja illat kotona menee sitten opiskellessa. Tai jossain muussa 'tosi tärkeässä' hommassa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Ski-Café Mehukatti

Mjoo.... kaikki on pakattu huomista näytteille asettelua varten - varmaan paljon semmosta, joka ei sinne kirjaston vitriineihin edes mahdu. Mutta ainahan sitä liian kanssa toimeen tulee.

Jahvat tulloo (ja helemat paukkuu) eli Ski-Café Mehukatti valmistui sittenkin! Ei tullut rantakahvilaa vaan tuli talviseen maisemaan sopiva suksilla ja kelkoilla saavutettava Ski- Café. Pikkasen keräilin jämätavaroita sieltä ja täältä -voi siellä olla jotain uuttakin. Rouwa ja Milla on touhussa lähdössä näyttelyyn - saa nähdä sopiiko tonkka sinne minne olen suunnitellut!

Rouwa ja Milla on kyllä vähän tönkköjä näissä kuvissa. Ne ei ole kuvauksellisia kuten en minäkään :) Idea kuitenkin selvinnee.... tai sitten ei. Onneksi oli loistava Neiti Abi-Kuopuksen kamera käytössä. Eikä ole muuten jahvoja vaan omenoita ketkupolokan kyyvisä.

Huomenna on varmasti hyvä päivä - mutta mie romahan!

Mehukatti-tonkka

PikkuRouwien näyttely Oulun kaupungin kirjaston lastenosastolla lähestyy vääjäämättä ja pitäs katella rompetta kasaan mutta mulla vaan pukkaa uutta projektia päälle. Viinilekkeristä on jo tehty jotain, nyt pelastin työmaalta Mehukatti-tonkan ja ajattelin muuttaa sen joksikin kivaksi. Niin mukavia toteutuksia olen nähnyt ainakin pesuainetonkista tehtävän.

Luultavasti tästä tulee joku rantakahvila tain jotain.... Äkikseltään näyttäs ainakin siltä. Ja ihan täpinöissäni olen tästä projektista - saa nähdä valmistuuko ajoissa vai joutuuko romukoppaan.

Pimiän päivän pimiöitä puuhia

Eräs ikuisuusprojekti valmistui sittenkin. Nämä kuvat ei todella ole parhaimmasta päästä mutta parasta antia nyt tänään näillä leveysasteilla, kun on vielä kaksi pimeää vastakkain.

Lapsuuden kesieni tyylinen mutta ajan kultaama leikkimökki sai iltana muutamana kaiteet kuistille, maalia oveen - ja katon, jossa on ammoittava reikä.

Reiällä on tarkoitus, sillä siitä voi kurkkia sisälle mökkeröiseen. Katon saa myös kokonaan nostettua pois, jolloin tavaroiden järjestäminen käy kätevämmin. 

Seuraava prokkis?

Jouluisia juttuja ja muita hommeleita

Se olis vuotuisen päivityksen paikka vissiin näin vuodenvaihteen kunniaksi.

Minijutut melkein nollilla, muita tehty senkin edestä. PikkuRouwat saivat jouluaattona ylläripaketit (joista ei ole kuvia kun tein niitä niin yömyöhään). Rouwien omista blogeista löytyy varmaan kuvia. Muutoin mun joulupaketeista tänä vuonna ystävät, tuttavat ja kylänmiehet saivat kaivella vanttuita, sukkia ja muuta käsnäpertylyä. Pientä mutta ajatuksella tehtyä.

Joulukortit ensinkin tänävuonna olivat mallia 'helppoa kuin heinänteko'. Kahta väriä lähti, toiset ulkomaille toiset kotimaahan.

Silmukkamerkkejä kaivoi paketeistaan useampikin lahjansaaja. Ainakin Hyvä Ystävä meren takana ja Kummityttö. Siinä saavat keikkua neuleessa mukana oli niille käyttöä ta ei. Minusta muistuttamassa :)

Miniäntekeleen ja Keskimmäisen Neela-koira sai turvallisuuttaan lisäämään heijastimen, jonka näin tänään käytössä ja olisihan se saanut olla pikkasen pienempi ettei jää tassujen alle. Hän on nimittäin ranskanbuldoggi ja heijastimella mittaa n. 10 cm.

Tilaustyönä pukinkonttiin suihkitut sukat ja kintasvanttuut.

Työkaverit saivat myös vanttuita

ja Oma Rakkaani villasukat

Miniäntekeleille avaimenperät kutistemuovista ja muhkeat vanttuut  roosan värisestä Hile-langasta. Vanttuut ei ehtineet kuvaan. Kuvassa siis Pikku Myy ja Neela-koira :)

Sille Työkaverille, jolla varmasti on jo kaikkea tein sormusneulatyynyn. Ei ehkä hirmuisen kätevä käyttää mutta sievä ja suloinen :) Ja väriltään hänen värinen.

Lisäksi tein vaatteita Pullip-nukke Angelinalle. Niistäkään ei ole tässä kuvia, mutta löytynee ajan kanssa täältä blogista. Sytykeruusuja iso laatikko Vanhemmille ja Äidille sekä Tanskan sukulaisille ameriikan malliin neulottuja tiskiluutuja bambulangasta. Mentorini sai vihreät kynsikkäät (miksen mä ole kuvia mistään ottanu?) Lapasia ja villasukkia valmistui joulun alla x-määrä. Että notta vaikkei koskaan enää puikkoja käteen ottaisi niin pysytään vanttuissa ja sukissa :)

Mutta jos nyt sitten alkaisi suuntaamaan ajatukset PikkuRouwien näyttelyä kohti. Näyttely siis Oulun Kaupunginkirjastolla 10.2.-8.3.2014.

Synttäripäivä kerhossa

Eilinen synttäripäivä alkoi PikkuRouwien hersyvässä seurassa. Linkistä ei välttis kannata blogihin mennä, kun ei sitä näimmä ole kukaan taas joutanut päivittämään. Mutta siellä oltiin - oliko meitä peräti seitsemän rouwaa paikalla?!

Sattumien summana toimtin Eeviksen ja Outin synttäripaketit vasta nyt. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei silloinkaan! Sininen tikkuri ja pelastusrengas menivät Eeviksen majakanvartijalle, Joosepille. Harmaan paidan saa Outin majakassa asuva leskirouva Agnes. Vai oliko se sittenkin Ynjevi? Koristeluistimet tein pahvista, niille löytynee myös paikka jostain :)

Koska mää vein kerhoon epäonnistunutta mutakakkua ja joulutorttuja sain paljon lahjoja :)
Täällä on jo niin tuhannen hämärää heti aamusta, ettei kunnon kuvia saa kuin taikomalla, joten tässä yhteispotretissa  on nyt taiottuna vähän kaikenlaista. Ylimpänä oleva naulakko on menossa Angelinalle, josta edellisessä postauksessani kerroin mutta nuo muut on mun saamiani lahjoja! Paitsi puuttuu heti töihin joutunut bambuinen tiskiluutu, jonka sain Nannalta.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Jotain ihan muuta

Hän, joka saapui eräänä kylmänä ja kosteana päivänä, on ystäväni tuttavani ( ♪ ♫..rati-riti-ralla.. ♪) tyttären Pullip -ystävä Angelina. Eikö hän olekin kaunis? Tein hänelle talveen sopivampaa vaatetusta, eli siis pipon ja kaulahuivin ja hän kävi meiltä töistä ne noutamassa :)

Tämä sitten on viime viikonlopun kötöstyksiä ja kuvattu toooosi fiksusti LankaKuppilan edessä, niin ettei mittakaavasta saa tuon tolkkua. Mutta siis em. Angelinan pöytä on joten korkeutta tommoset olikohan 12 cm. Vaneria ja biltema-tikkua, päällä  Osmo color puuvaha. Varmaan Angelinan huoltaja päivittää parempia kuvia tänne. Käykääpää kurkkimassa!

Megakuvapläjäys

Saisinko oman assarin? Siis semmoisen kultapalasen, joka ystävällismielisesti kuvais kaikki tekemäni kortit, lahjapaketit, virkkaukset, neulomukset ja askartelut ja päivittäis mun blogin jos ei nyt ihan joka päivä niin ainakin joskus. Nythän täällä on aivan kuollutta. Kuin olisin haihtunut pois maanpäältä. Vaikka itseasiassa kameran kätköistä löytyy yhtä sun toista mielenkiintoista. Tuskin mitään miniä, mutta tänne ne nyt päivitetään - assarin puutteessa.

Musta tuntuu että mun päässäkin on varmaan joskus tämännäköistä. Tää on nyt kesältä meidän muuttohulinoista. Ei meillä enää ole saunaämpäreitä työhuoneessa - kait. Lähinnä siis kuvattu tuon kaapin takia. Kaappi on keittiönkaapistoa, jonka ovien keskustat lähtee irti. Hulluhan se on joka ei semmoseen tapettia pistä!

Tässä hieman tuoreempi kuva. Tuo edellisen kuvan hyllykapistus halusikin mennä vaatehuoneeseen ja maalasin seinään  puun. Noihin oksanpäihin olen sinitarralla kiinnitellyt nappeja kukiksi. Keittiönkaappi on saanut päälleen osmo colorilla värjätyn pöytälevyn kappaleen 

ja siellä sisällä on nämä kaikki. Suojassa pölyltä kutakuinkin järjestyksessä. Salamaa halusi kamerani välttämättä käyttää, mutta haitanneeko tuo. Ja se oikea nukketalo on edelleen siellä työmaalla.....

Sitten kortti- ja lootapläjäys. Joitain kortteja on vielä jossain kuvaamatta. Tämä on tilaustyö hääkortti jolle kuva ei kyllä tee oikeutta. Osaiskohan se assari myös valokuvata paremmin kuin mää?

Tää on tosi-syksyinen kuvatus hääkutsutehtaalta! Kummityttöni syyskuisiin häihin sain kunnian tehdä syksyiset kutsut. Niihin tarvittiin tietysti vaahteranlehtileikkuri!

Korttitehtaalla työnjohtajan (vas.) valvova silmä herpaantui hetkeksi, mutta onneksi kortit ovat jo melkein valmiit. Onneksi vain 50 kpl!

Korteille tein vielä laatikon, jossa ne vein hääparille postittamista varten. Tein laatikon sitä silmällä pitäen, että nuoripari voi mahdollisesti säilyttää tässä saamiaan hääkortteja.

Tämä on äitini tilaama kuorikortti hääparille

ja tämä on meidän perheen lahja. Iso itsetehty hatturasia täynnä sytykeruusuja. Rasian halkaisija n. 30 cm ja korkeus n. 20cm. Päällystin laatikon oikeasti vanhalla tapetilla, joka joskus löytyi mieheni kotitalon vintiltä (siis oikeen psykedeelisen yök-kamala). Olisko 60-lukua peräti?

Ja samaan karsean väriseen  mutta kauniin syksyiseen teemaan uppoaa tämä hääparin korttikin.

Vielä himpun matkaa - nyt jo postaus loppuja looraa, eli tämä tuli tänään postissa serkkutytöltä Raahesta. Raahessa syntyneenä ja plapsuuteni viettäneenä sykähdytti lukea eilisestä Kaleva-lehdestä juttua, että Jannen talosta on tehty  ohjepaketti! Tätä sitä sitten vissiin eläkemummona kasataan kun ei aikasemmin taida olla mitään rääpyä (elikkäs aikaa). Tämä on muutoin ainut saavutukseni minirintamalla. En edes PikkuRouwiin ole nokkaani pistänyt (hyi minä).

Sen sijaan kesän ja alkaneen syksyn aikana puikolta ja koukuilta on poistunut useammat kymmenet parit vanttuita ja villasukkia, isoja ja pieniä, isoäidin neliöitä ja muita hauskoja juttuja. Ihan vaan automatkoilla ja telkkaa kattoessa. Kun kädet käy eikä aivoissa tapahdu mitään. Jos se assari sitten kuvais ne ja päivittäs tänne. 

Kortti täysi-ikäiselle

Aika menee kuin siivillä - tuntuu kuin aivan äsken olisin saanut pienen, vaaleanpunaisen nyytin viereeni sairaalassa. Eilen kai se oli, kun ompelin hänelle hörselöisiä prinsessamekkoja. Kuitenkin siitä on jo 18 vuotta ja tuhisevasta, temperamenttisesta nyytistä on tullut kaunis nuori aikuinen.

Onnea siis Neiti Kuopukselle täyttäessäsi tänään 18 vuotta! Nämä kultaiset korot lähtevät viemään häntä tänään juhlistamaan iltaa Ystäviensä kanssa!

Kukka-asetelma on isän valinta, mun panokseni on kirjakortti, jonka sisälle sujautettiin lahjakortti.

Sisällä Audrey Hepburnin iki-ihana 'I believe in Pink' -runo. Kortin mieluisuudesta kertonee jotain se, että se pääsee hyllylle esille eikä sitä piiloteta kaappiin. Olen kyllä itsekin aika tyytyväinen aikaansaannokseeni!

Mutta minit on edelleen tauolla joo. Tai jossain paikassa öö. Juhannusruusumattoja olen virkannut, mutta siinäpä se sitten onkin. Tänään töissä siirsin kyllä jo sitä nukkekotiani lähemmäs ulko-ovea ja päätin tuoda sen joku (lähi)päivä sieltä kotiin. Mulla on sitä niiiiiin ikävä!

Leikkimökki

Muutto ja uskomaton helle - siinä muuten kiva yhdistelmä. Kannattaa kokeilla! Kesäkuun alkupäiviin sattui meidän leveysasteilla kesän ensimmäiset helteet ja meidän piti sitten siinä rytäkässä muuttaa. Kyllä sen sanon, että soijaa pukkas ja pahasti.

Vähitellen alkavat muuton jäljiltä tavarat löytää paikkansa. Myös minitavarat. Ja jottei menisi liian totiseksi tämä homma niin välillä pitää harrastaa.

Tässä on muutaman viimepäivän harrastuksen tulos: leikkimökki. Tätä olen tuolla fb:ssä jo alustavasti esitellyt ja menin lupaamaan blogipäivityksen asian tiimoilta, niin että tässä nyt sitten tulee. Tämän leikkimökin harjakorkeus on 16 cm ja leveys 13 cm. Esikuvana tietysti se oma lapsuuden leikkimökki, jonka oli isä tehnyt.

Eli lähdettiin kasasta pahvia ja tehtiin talo.

Kattokin tähän tulee tietysti joskus - tämä vaihe näyttää vähän hassulta. Mutta pitihän sitä mallata! Lattia lankusta (biltematikku) ja harkkoperustus (pahvia), että on helppo siirtää.

Tänään sain jo haettua keltaista maalia kaupasta. Onneksi ei tarvinnut ihan 10 litran pyttyä ostaa vaan pääsi vähemmällä.

Mun leikkimökissä ei ollut tapetteja, mutta jotenkin tämä tiimarin skräppipaperi sopisi tähän mökkeröiseen. Ei mulla ollut noin söpöä hellaakaan kyllä.

Kyllä tästä taitaa tulla tällainen tapetoitu mökki vaikka pahasti on vielä vaiheessa. Kuistille täytyy kaiteetkin vielä tehdä ja se katto sitten onkin ihan toisen päivän aihe. Eli tähän tulee (kait) sellainen katto, jonka saa nostettua pois ja kurkittua sisään 'katon kautta'. Näin molen suunnitellut - saa nähdä kuin käy sitten aikuisten oikeesti.

Tässä vaiheessa näyttää ainakin ihan kivalta. Kesäiseltä. Vai mitä?