Tunnustus

Vuokko muisti Sekasoppia tunnustuksella. Kiitos Vuokko!!

Ja siis viisi addiktiota vielä pitäisi listata.

1. nukkekoti ilman muuta. Se on ihan 'must'!

2. kaikki käsityöt laitaa lukien: ristipistot, neulominen, virkkaus...kädet on liikkeessä koko ajan. Jos ne on huonommassa kunnossa, niin silloin toki vähemmän.

3. hyvä ruoka ja viini. Menevät myös erikseen. Muukin juoma käy, jos ei viiniä ole (niinku vaikka olut)

4. saunominen kesällä, talvella, syksyllä ja keväällä rantasaunassa, kotona tai kylässä. Ilman vihtaa tai vihdan kanssa. Mielellään puilla lämmitettävässä saunassa mutta hätätilassa sähkösaunakin kelpaa. Rauhallisesti ja kiireettä!

5. ikävä tunnustaa, mutta netti ja nukkisblogien seuraaminen on toinen 'must'!

Näiden karmeiden paljastusten jälkeen arvotaan tätä tunnustusta eteenpäin vievä onnellinen voittaja, joka on Maria. Hän, jonka ihanaan blogiin eksyin nettimatkallani elokuussa 2007 eikä paluuta nukkekotimaailmasta ole sen jälkeen ollut. 

Mieleni minun tekevi

aivoni ajattelevi, mutta aina ei käy niinku toivois! Tänä Kalevalaisen kansan päivänä oli kerhoväkeä koolla pikku porukalla.  Kahvia ryystettiin meillä  ja aikaansaannokset voi kurkkia täältä. 

Emäntää lahjottiin kukkasilla, purkeilla ja ihanalla kranssilla. Nämä kaikki löytävät paikkansa varmaankin 'kömmätistä', elikkäs keppikasasta, elikkäs kasvihuoneesta (vai mikä se oli).

Sitten me Vuokon kanssa swappailtiin. Vuokko oli tehnyt tämän suloistakin suloisemman nukkevauvan kantokopan peittoineen ja tyynyineen. Tämähän aivan huutaa pikkuista nukkevauvaa tai mollamaijaa. Ja eikun keräämään rohkeutta sen tekemiseen!

Miksi näitä pikkuesineitä on niin vaikea kuvata? Minen ala.... :( 

Haahuilua

Tänään oon muuttanu vaan sivupohjaa. Ja siivonnu askarteluhuoneen ja järjestäny siellä olevan romukaapin. Yritän jo suunnata ajatukset tulevaan lauantaihin ja kerhopäivään.
Mitäs tykkäätte pohjasta? Onko sopivan sekanen soppiin?

Kömmätin myöhemmät vaiheet

"Kömmätti" on nyt sitten hetkittäin verrattain melkeinpä valmis; korkeutta maksimissaan kolmisenkymmentä senttiä ja leveyttä 24. Ikkunoihin, oviin ja kattoon tulee vielä "lasit" (varmaankin piirtoheitinkalvoa tai jotain), tiilet pitää maalata ja ovenkahvatkin puuttuu, mutta ajatus on pääpiirteittäin tässä. Jotain hyllyä tuonne on tehtävä ja kohtahan ne on laitettava kukantaimetkin kesää varten kasvamaan...  Ajatus mulla on tehdä tästä samantapanen, kuin tästä lyhdystä.

Kattoa ja takaseinää ei ole liimattu kiinni, joten luulisi sisustuksen vaihtamisen vuodenajoittain olevan helppoa...tai sitten ei. Any way, olen erittäin tyytyväinen tähän tekeleeseen!

Tässä on sitten the Potkurikin.  Svetlanako sillä on huristellut talviseen majaan käymään ja jättänyt ovenkin vielä auki?

Niin ja juu, mökkerö on kuin onkin kuvattu meitin pesuhuoneessa. Missään muualla en saa enää asiallisia kuvia aikaseksi. Pitäskö raahata tuo nukkekotikin sinne...?

Keppikasasta kömmätiksi

"Mistä on kummalliset kömmätit tehty? Vanilliinisokerista, vehnäjauhoista, liimasta ja kepeistä, niistä on kummalliset kömmätit tehty."

Jauhopussiin kerään kyllä poltettavia roskia ja muut törpöt on pöydällä vain haittona, mutta liimaa ja keppejä tarvitaan. Ja gummirenksuja. Tästä tulee (joskus) semmonen pieni puutarhavajan tapanen tuonne meidän pöydälle. Ajattelin, että siihen voisi aina vuodenajan mukaan vaihtaa sisustusta; joulunaikaan jotain joulusta ja silleen.... katotaan nyt valmistuuko tämä koskaan!

Tervetuloa samalla tutustumaan siistiin ja todella hyvässä järjestyksessä olevaan askartelupöytääni. Pöytää on kyllä pitkästi ja leveästikin, mutta mulla on aina käytössä vaan tuommonen pikku-pikku tila (tuo ruskia korkkimaton palanen), jossa on sitten yritettävä nysvätä. Vaikka eihän sitä pieniin tekemisiin isoa tilaa tarvitakaan....

Rakennustarkastaja kävi myös tarkistamassa että kepakot on suorassa ja suunnitelmien (onko tässä siis joku suunnitelmakin?) mukaan laitettu.... "Naamaani en näytä, voipi vielä joku vaikka tunnistaa. Eikä ole viiksetkään oikein nyt järjestyksessä."

Siis tähän tulee oikein ovetkin ja vinkkurat ikkunanpokat. Mää kyllä luulen, että kattorakennelmaa varten täytyy konsultoida tuota aivan oikeaa timpuria, joka meillä asuu...

Palataan astialle, kun asiat on edenneet johonkin suuntaan....

Höpöhöpö

Eilen ährättiin kerhossa potkukelkkoja. Kaikkien muiden kelkat näyttää kuitenkin potkureilta, mutta mun kelkan on vissiin tehnyt sokea ja yksikätinen satavuotias timpuri, koskapa siitä tuli lievästi sanoen h-u-o-n-o. Riippuu tietysti mistä kulmasta kelkkaa kuvaa, on siinä jotain hyvääkin (niinku maalaus on esimerkiksi aika hyvin onnistunut) mutta tässä sitä ei kuitenkaaan nyt esitellä. Tietenkin jos sen pukkais hankeen ja kuvais sitten.... Sorvauksissa siinä on varmaan joku vika. Nih!

Kenen ajatus lienee ollutkin koko himputin kelkka! 

Tässäpä ei siis esitellä kelkkoja kun ne ahistaa, vaan kämppää ja sinnekin tehtailtuja höpömuumimukeja... 

...sekä psykedeelistä tapettia.  

Himpun verran keskentekosella levarilla on vissiin kuunneltu jo musakkiakin.

Pikku Rouvien päivä

Dodii, ystäviä olen ajatellut (ja vaikka tämä lukee pienellä kirjaimella, ei se tarkoita sitä, että olisivat vähempiarvoisia kuin THE Ystävä) koko viikon, kutakin vuorollaan. Tarkoitan siis Pikku Rouwia. Elämäni suolaa ja henkireikää. Päätin lahjoa heidät näin Ystävänpäivän kunniaksi, kun kerran yhteen kokoonnutaan.

Kaikkihan me tiedämme, kuinka innokas massailija Auliina on, joten hän sai lootallisen suussasulavia leivoksia. Auliina-pauliina sai myös huopatossut, koska lahjoitti mulle ketkupolkan tekoon tarvittavia sorvauksia. (Ette ole sokeita, huopatossut ei näy kuvassa) 

Nannako Kärppä-fani? Ei suinkaan, tykkää vaan hikisistä miehistä....  Ja koska nämä ei millään sovi Mäkivuotin kartanoon, niin joutuupi hän boksin tekoon. HAH!!

Liimiksen nukkiksen petillä näytti olevan vain emännän kolttu, joten tässä petivaatteet. Patjan joutuupi itte tekemään, kun sängyn koosta ei ollut tietoa...

Massaillessani päätin kokeilla, onnnistuuko Lundby-koko näillä nakkisormilla. Jaana sai siis tämän ällöttävän ihanan kaakun. Yökkis!

Näitä Epelle antamiani mukeja ei voi samana päivänäkään verrata Marian itse maalaamiin hienoihin mukeihin, mutta menevät varmaan semmoisina höpöepe-muumimukeina, joita kaukaa vaan katellaan.

Vuokon uusi kartano on niin alkutekijöissään, jotta luulen siellä olevan tarvetta vähän kaikelle. Puoli tusinaa lakanoita ainakin tarvitaan ja porstuaan Tervetuloa-kyltti.

Hyvää Ystävänpäivää!

Tuleeko ihminen vanhemmuuten aivan höpsöksi kaikenmaailman ystävänpäivien, halloweenien, äitienpäivien ja isänpäivien kanssa? Oikea Ystävähän on sellainen, jota muistetaan joka päivä, ei vain kerran vuodessa. Toisaalta taas on ihana tehdä jotain omin käsin rakkaalle ja tärkeälle Ystävälle. Juuri sille, joka jaksaa tukea sinua myös silloin kun elämä lyö. Enkä puhu nyt aviomiehestäni vaan oikeasti Ystävästä.

Neiti Kesäheinä, olet THE Ystävä! Kiitos Sinulle!

Ei edes valoja!

Ei valoja eikä paljon ruokaakaan ole tässä Kämpän retrojääkaapissa. Äkkiä piti se rutvasta tuonne paikalleen ja ottaa kuvat, kun olen niiiin onnellinen, että vihdoinkin jonkinlaisen jääkaapintapasen sain tehtyä. On sitä ootettukin!


Ehkäpä asukas käy kaupassa....tai mamma tuo sinne jotain täytettä.


Nyt ei juttu luista, sori. Kuopus on kuumeessa, joten sairaanhoitaja-pankkiautomaatti-kodinhoitaja-taksikuski lähtee katsomaan, mitä on tehtävissä!

Hermojen leppuutusprojekti

Tässä se taas on: Kämppä!

Aikuisten oikeesti tästä piti tulla 1:1:een projekti, mutta saa nyt nähdä. Alkujaarittelut voitte käydä lukemassa wanhasta blogistani.

Tämä 'hermojen leppuutus' sai pyhän aikana kokea pientä muodonmuutosta. Tässä koko komeus: leveyttä 42 senttiä, syvyyttä ja korkeutta 25. Käytetään jotain vanhasta Kämpästä ja käydään shoppailemassa Ikean nettimyymälässä. Vessa sai lähtöpassit, nyt tämä on tämmönen mikälienee keittiö ja olkkari-makuuhuone-yksiö. On täällä vähän keskeneräistä vielä, mutta kurkistetaan kuitenkin!

Yöpöytä ja sänky Ikeasta. Noita keltasia laatikoita lienee varmaan muissakin huusholleissa kuin vain meillä....

Eikait täällä joku Kärppä-fani vaan asusta?? Baarijakkarat tiimarin uutuusmallistosta ja pöytä sitä saa***in Ikeaa....

"Ruuneperi peri peri

runoja keri keri keri suuresta runolankarullasta.
Runoja aamulla kirjoitti, runoja päivällä kirjoitti, runoja illalla kirjoitti -
ja sitten joi torttukahavit!"

Omalla vastuulla saa kuunnella täältä. Ihana piisi!

Etsiskelin netistä Runebergin torttu -ohjetta ja Armastus siihen tuli sitten leukailemaan että  'nuita nukkekkodin torttuja vartenko nää haet ohjetta vai aiotko tehä ihan semmosia oikeita syötäviä?' Että hullua piti oikein yllyttää tekemään!!

Tässä niitä sitten on. Arvatkaa haiseeko kardemumma? Tomusokerit ja hillot on ihan maalia vaan ja tortut itsessään tikku-keppiä (=puuta).

Milla on saanut uuden mekon  ja tuommosen virkatun essun. Ynnä marttahuivin.
Siis eestä: 

ja takaa:

(Semmoset oikiat raatarit (niinku Auliina) ei sitten saa isonnella näitä kuvia eikä kovin tarkasti syynätä kaikenmaailman saumoja ja suoruuksia)

Kyllä mun nyt häätyy varmaan lähtä tekemään niitä ruuneperin torttuja ihan oikeesti, että saadaan illalla ne 'torttukahavit'. Oliskohan niihin kostukkeeksi lorauttaa jotain miestä väkevämpää niin maistusivatkin joltain.....

Pakahtukaa kateudesta!

Katsokaa mitä postman pat toi mulle eilen! Mää vaan Lotalle surkiat huopatussut laitoin niin tämmöset ihanat hepsankeikkakengät tuli.... ja Kämppään vielä tennarit! Ja kangasta. Ihana lähetys kerrassaan, jopa kuopus kenkiä ihmetteli. Hän joka ei siis mineilystä ole yhtään innostunut. Kiitos kiitos kiitos!!!

Kyllä nyt kelpaa Svetlanan tepsutella, eipä tartte kylille lähtä aivan huopikkaissa. Vaikka mikä niissä on vikana, lämpimät ja mukavat kengät. Ja eikun tälläämään kenkiä paikoilleen 'nimettömään taloon'. 

Kämppäään olen suunnitellut muuten pientä muodonmuutosta, joten siitä tuonnempana. Sitten näytti tuolla meidän takkahuoneessa olevan vielä yksi lyhty aivan tyhjänpanttina. Senhän voisi sisustaa... 

Teretulemas köökinpuolelle!

Silivatiseijaa ja supituaa, olen tässä askarrellut paskarrellut köökin kimpussa (kun vihdoin sain inspiksen). Siellä näyttää tämmöiseltä (vihreältä?). Verhotkin on jo tehty vaan olivat niin mutkaset, jotta joutuvat rässättäväksi. Joten siis kartiinit toisella kertaa. Vihreät ne on ja virkatut  (ei kait?).

Yleissilmäys ensin. Ai että kun on masentavan näköstä....(ja vihreetä). Matot on muuten tehty ihanan hauskalla ja nopealla (sanoinko jo sotkevalla?) 'mukamas-bunka' -tekniikalla, jonka löysin täältä. Alkuperäinen idea on kuitenkin lähtöisin Jirpsiltä. Kiitän ideanikkaria oikein kovasti... En olis uskonu, että on muitakin laiskoja matontekijöitä olemassa kuin minä!

Tässä on sitten se kerhossa aloittelemani kaappi romppeineen päivineen. Juu, kattolistat puuttuu, mutta ei anneta sen nyt häiritä.  Tapetitkin kupruilee edelleen, vaikka remppa on tehty. Onkohan tässä tönössä joku perustavaa laatua oleva vika? Pöydällä Auliinan vääntely (=keittokirjateline), jonka sain joulukalenterista. Näin siis silläkin on oma paikkansa!

Ja tiskit tiskaamatta....Ai ai!

Halot on näimmä justiinsa kannettu pirttiin. Kaikki ei ole mahtuneet halakolaatikkoon... Olisko Svetlanalla leipomuspäivä?

Svetalan uusi kläninki ja muuta mukavaa....

Ihanan sekalainen sakki Pikku Rouvia kohtasi toisensa taasen eilen. Me tehtiin monenlaisia mööpeleitä ja omani esittelen kunhan se on jotenkin edes kasassa. Tapahtumien kulun voipi tarkastella täältä. 

**

Svetlanan tarina lienee tuttu kaikille. Täällä se on oikein seikkaperäisesti esitelty. Hox: saattaa sisältää haitallista materiaalia, joten on K15.

Nyt on Svedu onnellinen, kun sai uuden kläningin. Se on Auliinan käsialaa... valitettavasti hieman huonossa valossa kuvattu,  mulla kun ei ole tässä tönössä valoja (eikä varmaan koskaan tule olemaankaan...nyyh). Notta taskarin valossa vaan. Samalla tässä tarkemmin voipi tutiseerata (jos kiinnostaa) tätä ompelimonurkkausta (vai mikä hiivatti sen nimi nyt olikaan).

Tässä on sitten viikon varrella ährätty kaikkea muuta, kuin mööpeleitä nimettömään nukketaloon. On semmonen olo, että kiva olis tehdä kaikenlaista, mutta kaikki tekeleet menee mappi ööhön... Piskettipuoti on kuitenkin saanut uuden ikkunan ja virkatut kartiinit. Nimikyltti vaan uupuu edelleen. Tuossahan sen paikka olisi ikkunan yläpuolella (vissiinni).
Tämä verho taas kuuluu rouwan makuukammariin. 

Ja salongin takan päälle on ilmestynyt jämähtänyttä aikaa näyttävä kello.  Kellotauluna on melko kauan tuossa pöydän reunalla pyörinyt nappi.