Vähän miniasiaa

Aika kuluu, vuodet vierii ja blogin päivittäminen on jotenkin jäänyt unholaan. Kuvia kaiken maailman tekeleistä kyllä on tullut otettua, vaan ei nitä koskaan muka ehdi tänne asti päivittämään. Jostain kumman syystä otin itseäni niskasta kiinni ja päätin saattaa taloa ja boksejani johonkin järjestykseen.

Mullahan on siis tämmöinen boksikaappi, joka on itseasiassa aika itkettävää katsottavaa. Sinne on survottuna kärsinyt Kämppä, Pergola, LankaKuppila, Lelukauppa PienenPieni ja leikkimökki monen muun romppeen kanssa. Puhumattakaan niistä kaikista omista kokeiluista ja saaduista lahjoista ja muista pikkuhärpäkkeistä, joille ei vaan paikkaa tunnu löytyvän.

Niin että nyt jos ei koskaan, kone käyntiin ja hommat järjestykseen! Eikö kuulosta tehokkaalta? Niinpä tein eilen talon tehopakkaukselle tämmöisen kärryn, jolla hän voipi kärräillä astioita ja herkkuja paikasta toiseen. Ihmetystä voipi aiheuttaa se, ettei renkaat tosiaan pyöri, eli feikkiä on. Alaosassa kallisarvoiset Wooperin astiat ja päällä kärrättävänä Jatalta saamani herkullinen kalatarjotin. Taitaa olla juhlat tulossa?

Sali ja ruokasali

Eräs ystäväni tasaisin väliajoin pilke silmäkulmassa huomauttaa minua siitä, että en ole blogiani päivittänyt."Mitä mummolle kuuluu? Vieläkö hän asuu talossa?" Mummo asuu ja voi hyvin - niin hyvin kuin näkymätön mummo nyt vain suinkin voi.

Nyt kun kerrankin oli aikaa jatkoin talon kuosittamista. Ruokasali ja sali saivat peilipanelit seinilleen. Ruokasalin seinälle tulee ajan kanssa jotain tuon koristeen lisäksi - tai ehkä paremminkin tilalle. Mielessäni olen kuvitellut seinälle pitkän mallista gobeliinia. Tai Arabian lautasia. Jotain kuitenkin.

Ylhäällä kuvat ennen ja alhaalla jälkeen remppamiesten visiitin. Kuvaa klikkaamalla isonee katsottavaan kokoon. Kuvien loistavaa laatua perustelen taas vuodenajalla, jossa on kaksi pimeää vastakkain.

Mummo muutti taloon

Hypätään kerros alemmas, kun tuosta vanhempien makuuhuoneesta ei saa näin sateisilla keleillä kunnon kuvia. Odotellaan siis aurinkoa. Tässä alemmassa kerroksessa oli Milla-tyttösen makuukammari (oik.) ja tosi sekasotkuinen leikkihuone.

Mutta mummo muutti taloon ja sai Millan leikkihuoneesta huoneen itselleen.  Millan vaatekaappi ja piirustuspöytä ikkunan äärestä siirrettiin mummon kammariin. Sänky petivaatteineen on kuitenkin uusi. Ja verhot.

Peilisenkin olen tehnyt joskus aiemmin ja kaivoin sen tuolta kaapista vain esille. Tänne mummolle se sopi kuin valettu. Vaikka on se aika tummanpuhuva. Saattaa muuttaa väriä vielä. Kukkapylväs, kynttilät, valokuvat, nojatuoli ja lattialla ripustamista odottava seinävaate ovat olleet edesmenneessä Mummola -boksissa.

Seinille tulee vielä valokuvia mummon rakkaista (kun kerkiää). Ja tuo seinävaate tietysti. Mutta olettehan te joskus isoilla nakkisormilla ripustaneet seinävaatteita, pyöritelleet koukkuja ja mallailleet valokuvia valmiin nukketalon seiniin? Eipä ole helppoa se, ei. Ja hermo menee...

Minikipinä?

Kun työ ei anna tarpeeksi enää haastetta, kasvatustieteen perusopinnot junnaa hetkittäin verrattain paikoillaan ja villasukkia jo pursuu kaapeista niin olisiko silloin minikipinän aika?

Ensin tämä 'peruskuva' työpöydästä tyyliin "eihän-tässä-nyt-paljon-tilaa-tarvita-kun-teen-vaan-äkkiä-tän-yhden-pikku-jutun". Tadaa! Siinä on kaikki: liimat, maalit, kasvatussosioloogiat, tietokoneet ja nippelit kaikki sulassa sovussa. Tai no, miten sen nyt ottaa. On tuossa jotain valmistakin.....

Nimittäin ajattelin päivittää nukketaloni kuosiin, kun toukokuun lopulla saattaa hyvässä lykyssä olla isommat sukujuhlat tulossa (neiti kuopuksen lakkiaiset). Olisihan se talonkin hyvä olla tolokussa kunnossa, kun se on tuossa eteisessä/käytävässä kuitenkin ikäänkuin tyrkyllä.

No mä ruuvasin pleksin talon edestä veke ja kattelin. Oli pahasti pölyä, pudonneita kukkia, kissojen tiputtamia ikkunoita ja muuta hauskaa. Tässä fb:stä kopioimani kuva viime marraskuulta 2013, kun roudasimme talon töistä kotiin ja kaikki oli pikkasen hullerinpullerin.  Kuvan oton jälkeen kaikki romppeet löysivät paikkansa ja talossa oli aika siedettävän näköistä. Minikipinä iski, kun näin auringon paistavan taloon todella kauniisti varjoja luoden. Toivon tässä nappaavani jonkun sellaisen kaunin tunnelmakuvan. (Nyt en ymmärrä miksi tämä kuva on täällä toisessa reunassa. Olkoon. Ei siirry ei.)



Mä aloitin talon päivityksen yläkerrasta oikeasta reunasta, jossa on siis talon isännän, merikapteenin huone. Uutta on nuo melat (olisko Ynjevin veistämät?)  ja arkku, joka oli tuolla ekassa kuvassa siis työn alla. Tässä on jo maalit pinnassa. Äidillä on tuommonen kutakuinkin samanlainen 1:1 kokoinen- isän isän merimiesarkku. Se on siis oikeesti puuta ja wanha, tämä on vaan pahvia ja aika uusi :)

Toiselta kantilta sama huone (kömmätti). Elikkäs ovessa pelastusrengas (semmonen puinen verhonipsuhökötys) ja seinällä uusi mela (pahvia sekin by Ynjevi). Heloja lisäilin lipastoon ja järjestin kaatuneet shakkipelin nappulat ja liimasin konjakkipullon pöytään kiinni, ettei äiy meno ihan hurjaksi :)

Lähikuvassa mela. Vassokuu. Ja juu, ihan on liimattu seinään kiinni. Siinä saa isäntä ihmetellä kun ei lähde irti.

Loppuja looraa, eli vaiheessa -kuva arkusta.

Seuraavaksi vois siirtyä huoneesta seuraavaan- makuukammariin. 

Ski-Café Mehukatti

Mjoo.... kaikki on pakattu huomista näytteille asettelua varten - varmaan paljon semmosta, joka ei sinne kirjaston vitriineihin edes mahdu. Mutta ainahan sitä liian kanssa toimeen tulee.

Jahvat tulloo (ja helemat paukkuu) eli Ski-Café Mehukatti valmistui sittenkin! Ei tullut rantakahvilaa vaan tuli talviseen maisemaan sopiva suksilla ja kelkoilla saavutettava Ski- Café. Pikkasen keräilin jämätavaroita sieltä ja täältä -voi siellä olla jotain uuttakin. Rouwa ja Milla on touhussa lähdössä näyttelyyn - saa nähdä sopiiko tonkka sinne minne olen suunnitellut!

Rouwa ja Milla on kyllä vähän tönkköjä näissä kuvissa. Ne ei ole kuvauksellisia kuten en minäkään :) Idea kuitenkin selvinnee.... tai sitten ei. Onneksi oli loistava Neiti Abi-Kuopuksen kamera käytössä. Eikä ole muuten jahvoja vaan omenoita ketkupolokan kyyvisä.

Huomenna on varmasti hyvä päivä - mutta mie romahan!

Mehukatti-tonkka

PikkuRouwien näyttely Oulun kaupungin kirjaston lastenosastolla lähestyy vääjäämättä ja pitäs katella rompetta kasaan mutta mulla vaan pukkaa uutta projektia päälle. Viinilekkeristä on jo tehty jotain, nyt pelastin työmaalta Mehukatti-tonkan ja ajattelin muuttaa sen joksikin kivaksi. Niin mukavia toteutuksia olen nähnyt ainakin pesuainetonkista tehtävän.

Luultavasti tästä tulee joku rantakahvila tain jotain.... Äkikseltään näyttäs ainakin siltä. Ja ihan täpinöissäni olen tästä projektista - saa nähdä valmistuuko ajoissa vai joutuuko romukoppaan.

Pimiän päivän pimiöitä puuhia

Eräs ikuisuusprojekti valmistui sittenkin. Nämä kuvat ei todella ole parhaimmasta päästä mutta parasta antia nyt tänään näillä leveysasteilla, kun on vielä kaksi pimeää vastakkain.

Lapsuuden kesieni tyylinen mutta ajan kultaama leikkimökki sai iltana muutamana kaiteet kuistille, maalia oveen - ja katon, jossa on ammoittava reikä.

Reiällä on tarkoitus, sillä siitä voi kurkkia sisälle mökkeröiseen. Katon saa myös kokonaan nostettua pois, jolloin tavaroiden järjestäminen käy kätevämmin. 

Seuraava prokkis?

Leikkimökki

Muutto ja uskomaton helle - siinä muuten kiva yhdistelmä. Kannattaa kokeilla! Kesäkuun alkupäiviin sattui meidän leveysasteilla kesän ensimmäiset helteet ja meidän piti sitten siinä rytäkässä muuttaa. Kyllä sen sanon, että soijaa pukkas ja pahasti.

Vähitellen alkavat muuton jäljiltä tavarat löytää paikkansa. Myös minitavarat. Ja jottei menisi liian totiseksi tämä homma niin välillä pitää harrastaa.

Tässä on muutaman viimepäivän harrastuksen tulos: leikkimökki. Tätä olen tuolla fb:ssä jo alustavasti esitellyt ja menin lupaamaan blogipäivityksen asian tiimoilta, niin että tässä nyt sitten tulee. Tämän leikkimökin harjakorkeus on 16 cm ja leveys 13 cm. Esikuvana tietysti se oma lapsuuden leikkimökki, jonka oli isä tehnyt.

Eli lähdettiin kasasta pahvia ja tehtiin talo.

Kattokin tähän tulee tietysti joskus - tämä vaihe näyttää vähän hassulta. Mutta pitihän sitä mallata! Lattia lankusta (biltematikku) ja harkkoperustus (pahvia), että on helppo siirtää.

Tänään sain jo haettua keltaista maalia kaupasta. Onneksi ei tarvinnut ihan 10 litran pyttyä ostaa vaan pääsi vähemmällä.

Mun leikkimökissä ei ollut tapetteja, mutta jotenkin tämä tiimarin skräppipaperi sopisi tähän mökkeröiseen. Ei mulla ollut noin söpöä hellaakaan kyllä.

Kyllä tästä taitaa tulla tällainen tapetoitu mökki vaikka pahasti on vielä vaiheessa. Kuistille täytyy kaiteetkin vielä tehdä ja se katto sitten onkin ihan toisen päivän aihe. Eli tähän tulee (kait) sellainen katto, jonka saa nostettua pois ja kurkittua sisään 'katon kautta'. Näin molen suunnitellut - saa nähdä kuin käy sitten aikuisten oikeesti.

Tässä vaiheessa näyttää ainakin ihan kivalta. Kesäiseltä. Vai mitä?

Rouwaseurassa

Elikkäs Pikku Rouwa -seurassa. Kivaa oli kun oli saatu uusia Rouwia mukaan!

Minä näitä Vallilan ja Marimekon kuoseja  tulostelin etukäteen kotona ja silittellin kankaalle. Niistä tuli kerhon taloon oivallisesti uudet verhot, suihkuverho, tyynyjä ja vielä keittiön pöydälle liina ja pannunmyssy. Kuvia valmiista tuotoksista täällä elikkäs rouvien blogissa.

 

Muuna hommana mulla oli tehdä Hattuun ja Hepeneeseen uusi kangashylly ja ompelupöytä (muistin virkistykseksi kerrottakoon, että 'Hattu ja Hepene' on nukketaloni alakerrassa oleva liike, jossa mm. ommellaan, myydään, korjataan jne. vaatteita sun muuta ihanaa). Vaiheessa ovat ja pahasti mutta kyllä ne tästä valmistuvat. Nyt mulla pukkaa yhtä pientä mattorojektia näimmä päälle joten eikun jääkiekkoa kattomaan! Siinä se koukku mukavasti liikkuu samalla.

 

Vauvansänky, osa 2

Ihan hirveen hirvee salamalla otettu kuva mutta pääasia selvinnee, eli sinne soljahti Millan huoneeseen vauvansänky. Toistaiseksi jäi väriltään valkoiseksi, katsotaan nyt sitten ajan kanssa.

Eilen sain kuin sainkin neulottua vielä vauvankeltaisen peitteen sänkyyn. Se on ohutta virkkauslankaa ja puikot oli melko hengettömät. Pilkistää vähän sängystä (hyvin vähän).

Taulujahan tuo seinä nyt huutaa. Ja joku jakkara voisi olla sängyn vieressä. Taitaa mennä koko nukkumahuoneen sisustus näimmä uusiksi. Olisko se sitten rempan paikka taas?

Perheenlisäystä

Kauhiasti innostuin ihan äkkiarvaamatta aamulla puuhastelemaan ja tuloksena mulla on nyt tuossa pöydän kulmalla tuommonen vauvansänky. Tähän on vauvankeltainen peitto puikolla, valmistunee vielä illan päälle. Huomenna kokeilen, sopisiko tämä sänky sinne nukkekotiin (joka siis on mulla töissä).
Joku muu väri olis ollu kanssa kiva - nyt on vaan pohjamaalattu valkoisella seinämaalilla. Töissä mulla olis sitä vaalenapunaista....

Millan uusi hella

Nukkekotikerho Pikku Rouvat yritti parhaansa mukaan taas kokoontua - tällä kertaa kurvattiin meille Etelä-Suomeen eli Kempeleeseen. Luvattoman kauan olen ollut toiminnasta pois ja ihan täysillä syytän työtä. Liimis ja Eevis pääsivät onneksi paikalle ja ensin käytiin plikkojen kanssa tutustumassa meidän kansalaisopiston kevätnäyttelyyn. Sitten tusattiin yhtä sun toista meidän asukastuvalla.

Mulla on tuo mini-into ollut hakusalla pidemmän aikaa mutta tällä kertaa sain kuin sainkin pitkällisten valmistelujen jälkeen tehtyä Milla-tyttöselle hellan. Pahvia on, juu. Ei puuta nähnytkään. Meidän kerhossa ei puun kanssa värkätä!

Milla näyttää olevan kovin hyvillään uudesta hellasta ja kyllä määkin tykkään. Pitäs varmaan joku kattila sitten kokeilla tehdä...

Sisustuspuoti Linna

Tämä onkin yllättävän mukava proggis. Eihän tässä kohta malta töissä käydä!

Sisustuspuoti Linnaan saatiin eilen autenttinen 60-luvun keittiön kaappi (voimapahvia). Pöytä on Café Linnan vanhaa sisustusta. Jauhokappa ja kuusi Outin käsialaa, ihastuttavat kynttilät Nannalta - joulukalenteristapa tietysti.







Trukkilava (voimapahvia) maalattiin siniseksi ja tuossa se odottelee nyt loppusijoituspaikkaa. Hyllypaperirullat on rullailtu meidän paikallisen K-Supermarketin mainoksesta. Jouluiset pikku tarjottimet on kutistemuovia. Puinen häkki kahvitikuista kasattu.

Café Linnan uusi tuleminen

Suattaapi joku muistaa, että Café Linna valmistui Kesäkadulle viime vuoden huhtikuussa. Vuoden mittaan kahvilatoiminta on näivettynyt ja pölyttynyt, kaikenlaista pikku sälää on päässyt kuin ihmeen kaupalla kertymään sen suojiin. Kun me rakennustarkastajan (pöllämystynyt Siri-neiti) kanssa nostettiin kahvila aamulla hyllyltä alas, siellä näytti kutakuinkin tältä:


Nyt on saanut kahvila-kyltti kyytiä ja Linnassa puhaltavat uudet tuulet. Hirvittävä määrä ihanien PikkuRouwien joulukalenteriyllätyksiä (ja ihan omatekoisiakin yllätyksiä) on odottanut paikkaa jonne sijoittua. Ja nyt kaikille tiedoksi: mua yök-ällöttää kaikenmaailman hienot 'Home sweet home' ja 'Country Living' -kaupat, joissa on kalliilla myynnissä kaikkea tarpeetonta pölynkeräystarkoitusta varten. Johtuu ehkä siitä, että 1:1:een maailmassa ei koskaan ole tarpeeksi rahaa semmoisissa shoppailla. Tästä nyt on sitten kuitenkin tulossa semmoinen - sisustuspuoti. Tai joku. Niinkuin kaikilla muilla jo on. Jospa mä tässä mittakaavassa tykkäisinkin sisustuskrääsästä?

 

LankaKuppilan kevätterveisiä!

Tänään töistä tullessa tuli yhtäkkiä miniolo ja kaappasin LankaKuppilan hyllyltä. Enimmät pölyt puhaltelin pois (oli kyllä aika paljon) ja taimilaatikon tekoon.

LankaKuppilan kevääseen kuuluu erottamattomana osana puutarhahommat. Kuppilan kevät näyttää kyllä olevan hieman pidemmällä kuin tämä meidän 1:1:een kevät koskapa taimet laatikossa ovat jo noin pitkällä!   

 

Taimilaatikko siis hyvästä ystävästäni voimapahvista. Ah ihanaa! Jospa se tästä lähtisi!

.

Keep Calm And Eat A Cupcake

Tässä se nyt sitten on; uusin boksi, jonka annoin läksiäislahjaksi meillä töissä olleelle Tiinalle! Tiina leipoi mattavat makeiset ja kaikkein kauneimmat kaakut, siksi siis kakkuboksi. Kakut ei ole mitään hienoja massaluomuksia vaan ihan vaan maalattuja ja koristeltuja korkkeja.
 

Päällystin boksin milläs muulla kuin kakkupaperilla:

Vanhaan ikkunanpokaan lepäilevällä hyllyllä on monen sortin herkkuja...

Kuvausavusta kiitos neiti kuopukselle!

LankaKuppila kirjaksi

Tulevaa kansalaisopiston paperiaskartelupajaa silmällä pitäen Käsityökahvila LankaKuppila vääntyi 13 cm x 13 cm kokoiseksi pikku kirjaksi. Tulostin sisäsivuille tietoisesti vain sellaisia kuvia, joista ei välttämättä  äkkinäisempi hoksaa, että kyseessä onkin miniatyyritalo.

Sivut on tuommoista muropakettimaista ohutta pahvia. Kannen päällystin vanhalla kirjelehtiön  kukkakannella.

Ensimmäisellä aukeamalla kertoilin ympäripyöreästi, mistä on kyse.

Toisen aukeaman taustaksi valitsin samaa tapettia kuin mitä LankaKuppilan seinälläkin on. Pieni kertomus kehystetty tauluksi tuohon viereiselle sivulle.

Vielä muutama tunnelmapala pirtistä juttujen kera.

Ja takasivulla sitten yllätys, että koko huusholli onkin koossa 1:12.

Totuuden nimessä sanottava, ettei tämä kirja vedä vertoja Marian ihanalle kirjalle mutta ompahan ainakin omatekemä ja mukava pikku projekti tälle päivää.

Maalari maalas taloa...

Tätä taloa on oikein uskosta maalattu. Kaikki vesisateen välit olen maalannut ja miettinyt. Ensin siitä tuli aivan liian tumma ja sitten en keksinyt katolle sopivaa väriä. Eikä tästä tullut keltaista vaikka niin kuvittelin. Tuli siniharmaa. Oikeestaan aika kiva.

Aivan pakkohan meidän on myös sisälle kurkistaa.... Ei tänne tosiaan kovin paljon viittinyt mööpeleitä laittaa. Mahtuupa paremmin palaute kopsahtelemaan sisälle.

Seinällä on taulu, jossa kotikuntani Kempeleen asema. Kuva Wikipediasta; muokkaa, leikkaa, liimaa ja kahvitikusta raamit.

Ikkunan alle mahtui kuin mahtuikin pikkuruinen hylly, jossa on monenmonta käsityökirjaa.

Nyt vain kansi kiinni ja kuulemiin ja eikun palautetta odottelemaan. Kempeleen asukastuvan toiminta alkaa syyskuun alussa!

Sisustusta ja muuta

Näinmuodoin ulkopuolisia töitä on eilen aloitettu tämän verran. Ovi on laudotettu ja rimat isketty seiniin. Maalit puuttuu kun en ole vielä saanut päätettyä väriä. Suattaapi olla notta tästä tullee keltanen....tai sitten ei.

Sisällä oli pakko vähän jo hifistellä vaikka ulkokuori on huonossa kuosissa. Ikkunan alle tuli pikkuinen hylly, vaikkei se oikeesti sieltä mihinkään näy. Kovin paljon taasen mööpeleitä ei viittis tehdä. Tosi tylsä vaan on tommonen tyhjä tönö, jos joku sisään sattuu kurkistamaan lappua jättäessään.

Ja vastapäisellä seinällä on naulakko ja tommonen isoäidin kulahtanu lautanen. Lattialla olevan maton olen aivan aikuisten oikeesti joskun kutonu semmosissa lasten Brio-mattopuissa. Löytyi tuolta miljoonalaatikosta ja passasi niin hyvin värien puolesta tänne.

Seuraavaksi pitäs varmaan kutsua paikalle jotku peltikattomiehet ettei vallan pirttiin sada.