Me myyrät me mullassa mylläämme....

Kevät saa varmaan yhden jos toisenkin kukkaihmisen sormet säpättämään. Paitsi että meillä pukkaa ainakin nyt lunta taivaan täydeltä. Kun ei kerran pihalle pääse tonkimaan ja möyrimään mullassa, niin väännetään sitten näitä maalarinteippikukkia.
Hortonoomi Horttanaisen ikkunalaudalla paistattelee auringossa (missä auringossa?) pari anopinhammasta:

Ja sitten viirivehka, anopinkieli, nukkumatti ja etualalla törpössä vissiin astalea. Näyttää olevan tuolla soffalla enemmänkin noita astaleoja. Minä kun en mikään hortonomi ole ja tuosta Svedusta ei saa mitään irti, niin kukkien nimet on vähän hakusessa.  Kiva näitä on kuitenkin tehdä. Kuvia on luvassa enemmänkin kunhan saadaan tuo aurinko paistamaan, ettei tarvi pimiässä kuvata.

Tässä koko ikkunaseinä.  Korjausompelimo Vikatikin Svetlana on ommellut Hortonomi Horttanaisen liikkeenhoitaja -Svetlanalle uudet kartiinit oikein tiltakankaasta. Kannuja olen ährännyt täältä löytyvällä ohjeella. Kiitos Marlies! Ja kokeillaanpa oikein lontooksi: Marlies, thank you for the canpattern!

Kyllä kait tuolle Svedulle tulee joku burnoutti tai vähintään sydänkohtaus tuosta kauhiasta vouhkaamisesta ympäri taloa. Mää taidankin tehdä sille tuonne talon yläkertaan oman vinttihuoneen, niin se saa siellä rauhassa hermojaan leppuuttaa aina välillä...

Tunnustusta!

"This blog invests and believes in the PROXIMITY-nearness in space, time and relationships. These blogs are exceedingly charming. These kind bloggers aim to find and be friends. They are not interested in prizes or self-aggrandizement! Our hope is that when the ribbons of these prizes are cut, even more friendships are propagated. Please give more attention to these writers!”


Siinäpä oikein lontoon kielellä tunnustuksen mukana tullut teksti. Kiitos Hertta ja HoO!! Niiailen tässä polvet kipeänä.

Tunnustus on tietysti yön aikana levinnyt blogistaniassa kulkutaudin lailla, ja mielestäni tämä kuuluisi kaikille käsillä tekijöille. Tällä kertaa humpsautan tunnustuksen
Virpille oikeastaan siksi, koska olen nähnyt Kurjenpolven livenä ja se oli IHANA (vaikkei Vaili ollutkaan kotona ja Vienosta ei ollut tietoakaan)
Lotelle, koska hänen kenkiäänkin olen livenä nähnyt, hypistellyt ja niitä jopa muutamat omistan!
Ainolle ja Maijalle, koska heidän bloginsa on vaan niin ihana. Siis yleisesti ihana!
Se siitä. Kahdeksan näitä olisi pitänyt tähän saada, mutta nämä tuli tällä kertaa.

Hortonoomi Horttanainen

Pikku Rouwat treffasivat eilen ja asialistalla oli puunkantotelineen tekeminen. Puunkantoteline!!Ilmanko meitä oli niin vähän paikalla! Olishan sitäkin tarvittu, mutta nyt se ei vaan napannu.

Koska Hortonomi Horttanainen on vuokrannut yhden vapaana olevan tilan talostani, mun pitää tehdä kukkia. Paljon kukkia. Hortonomia itseään ei ole vielä näkynyt, Svetlana-raukka hoitaa (sitäkin) liiketilaa. Pääasiassa siellä on vaan viherkasveja, kun kukkivat kukat on jotenkin vaikeita ja ahistavia eikä niistä tule oikeestaan minkään näkösiä. Ei silti, ei nuo viherkasvitkaan kovin häävejä ole. Nurkkaan piilotin yhen palmun, joka näyttää lattiamopilta enemmän kun miltään palmulta.

Mutta enivei, me Liimiksen kanssa vaihdettiin swappeja. Minä sain tässä 'köyhässä swapissa' Liimiksen tekemän ruukkunarsissin ynnä pikkuruisen pyykkipojan, jossa istui tuo jupupussi (mun 'köyhyys' näkyy Liimiksen plokissa, kunhan se jaksaa sen päivittää). Lievää väkivaltaa käyttäen nappasin pupun irti pyykkipojasta ja tuossa se nyt tököttää ruohikossa.  

Tuo mikälie ruusupekunia on sitten mun neljän tunnin aherruksen tulos. Ajatelkaa oikeesti: neljä tuntia ja yks hikinen pekunia!! Jätöspaloista valmistui kotona illanpäälle vielä miniruusu (tai joku semmonen). Se ei tosiaan näy tässä kuvassa!

MUOKS: Ruusubegonian ohje on tietysti ihanalta Marialta!!

Balleriina

Tohtori oli onneksi sitä mieltä, että saan pitää oman pääni! Ei vaihdeta veikkolaviin. Onneksi! Jatketaan siis tällä ja katotaan miten käy.

Mulla on tuossa ollut jonkun aikaa työn alla uusi boksi. 'Työn alla' tarkottaa, että loota on oleillu tuossa pöydän kulmalla ja mää olen sitä syrjäsilmällä mulkoillu ja aatellu, että voi hyvä ihme kun saisi tuollekin jotain tehtyä. Kuten äkikseltään saattaisi arvata, niin tästä tulee balettiaiheinen; näkymä nuoren balleriinan huoneesta tai jotain sinne päin. Ruusut on ostoset mutta lehdet väänsin itse. Ristipistoballeriinan olen pistellyt myös ihan omin pikku kätösin. 

Tämä boksi tulee valmistuttuaan olemaan oululaisen balettikoulu Sinikellon kevätesityksen arpajaispöydässä yhtenä palkintona. Jotta toukokuun puoliväliin mulla on vielä aikaa tätä mulkoilla.

Laavantauti?

STT:n uutisia: olen taasen menossa arvauskeskukseen pääni kans. Tukossa nimittäin ollaan ja pahasti. Ja yskittää. Sairastetaan nyt sitten koko rahan edestä.  Salmonella tämä tieteskin on tai jänisrutto - vai olisko laavantauti?? Kysyn kyllä tohtorilta, josko sieltä saisi vaihtopään tämän entisen tilalle. Ei siellä tietenkään ole tarjolla kuin jotain veikkolavin-päitä. Tai kekkosen. Pritnispiörsin pää olis kyllä aika kiva....

Leikki leikkinä: tässä tuokiokuva Hatusta ja Hepeneestä. Liimailin tässä iltana muutamana noita hajuvesipulloja. Pääosin helmet tarttuivat tietysti nakkisormiini. Nuo ihanat varsikengät on tehnyt Lotte.

Vikatikki

Korjausompelimo Vikatikki on saanut loistavat uudet tilat Hatun ja Hepeneen yläpuolelta. Kankaat tällättiin eilen siisteille pakoille ja uuden uutukainen sovitusnukke odottaa asiakkaita oven pielessä.

Sovitusnukke piti tosiaan saada ja mietin pääni puhki, mistä se olisi hyvä tehdä. Ostoset näytti melko kököiltä ja toisekseen siinä tuli sitten vastaan tämä rahapuoli. Kokeilin massasta, mutta te tiedätte varmaan miten siinä kävi. Puusta veistelyäkin mietin, mutta tämä on nyt sitten kuitenkin oasissienestä vuoleskeltu. Kovin kovaa käsittelyähän tuo ei tietenkään kestä, mutta täytyy sanoa ompelijattarelle, että käsittelee varovasti! 

Tästä kuvakulmasta ei oikein hyvin saa selvää,  kuinka muodokas nukke tämä oikeasti onkaan....

Kassakone

Tästä lähdetään liikenteeseen. Tarvitaan ainakin pahvia, liimaa, maalia ja kärsivällisyyttä. Muropakettipahvi taipuu aika mukavasti, lisäksi käytin pikkuisen paksumpaa pahvia pohjaan. Tässä kaikki tarvittavat palaset valmiiksi leikeltyinä.

Ohjeen mitat on noin-mittoja. Kokonaiskorkeutta tällä mun versiolla on 4 cm ja pohjan leveys on 3 cm. 

Tehdään ensin vaikka se osa, johon laatikko tulee. Koska pohja on 3x3 cm , niin tämä on pikkuisen pienempi. Mitta tuli hieman hankalasti, mutta 2,7 cm kanttiinsa on varmaan hyvä. Nuo siivekkeet liimataan kiinni tuon läpyskän pohjaan.

Kasataan sitten vaikka laatikko. Sen mitat on taas pikkuisen pienemmät. Tähän liimataan sitten vielä melko matalat reunat. Silloin sen saa aukikin, jos haluaa.  

Tässä on tausta ja sivut.  Hyvän kaaren saa piirrettyä liimapullon pohjalla. Alareunasta joka osan leveys on 2,4 cm, korkeus 3,2 cm ja yläreunasta sivuosien leveys on n. 7 mm. 

Tämä on etulevy. Leveyttä 2,4 cm ja pituutta sen verran, että kaareva etuosa peittyy. Kaartuu kivasti kun sitä vetää saksilla niinkuin pakettinarua. Viillot tikunpätkiä varten tein vasta seuraavana päivänä, kun liimat ja maalit oli kunnolla kuivuneet.

Tänne sen laatikon pitää sitten sopia.

Ja sopiihan se!

Etulevy liimattuna paikoilleen. Tämähän jo näyttääkin kassakoneelta! (ainakin pimeässä kateltuna)

Numerolevy-osa (mikä lienee) paikoilleen. Kovasti liimaa, että pysyy kunnolla! Ja 'hattu' vielä päälle!

Ja tämmöinen siitä sitten tuli. Nyt vaan ääriviivatarroja tarraamaan ja muita pikkukilkkeitä lisäilemään. Maalia pintaan ja voilá: budohennig-replika on valmis!

Ohjetta saa soveltaa ja mutkissa oikoa. Voihan tämän varmaan helpomminkin tehdä....

Budo Hennig vai Reutter?

Sanat 'työtön' ja 'Budo Hennig' eivät sovi millään yhteen. Siitä tuleva yhtälö on valitettavasti mahdoton toteuttaa. Vaikka kuinka haluaisin joka putiikkiin metallisen tyylikkään kassakoneen, josta kuuluu kilahdus ja laatikko aukeaa, niin ei se nyt vaan onnistu.

Koskapa tähän hätään en ole löytänyt kassakoneen mallisia kynänterottimiakaan, niin tämä on sitten seuraavaksi paras vaihtoehto: pahvia, maalia ja ääriviivatarroja. Ja huomatkaa, jotta laatikko on jo valmiiksi auki. Myyjättären ei tarvitse edes kammesta vaivautua vääntämään!

Tämä malli tuli Café Piskettiin, Hatun ja Hepeneen myyjätär vielä odottelee omaansa.

*********************************************************************************

MUOKS: Kaunis kiitos ihanista kommenteistanne. Ne kyllä ovat tämän homman suola!

Totuuden nimessä on sanottava, että tuossa eilen kiireesti otetussa kuvassa etupuoli ei ole vielä valmis. Nyt se on, katsokaatten vaikka! 
Raija jo ehätti kyselemään kassakoneen strategisia mittoja. Koneen teko alkoi aivan mutu-tuntumalla (siis 'musta tuntuu'). Kriteereinä oli, että näyttää hyvältä  ja mahtuu valmiina Cafe Pisketin pöydälle. Alustana on 3x3 cm pahvin pala ja kokonaiskorkeus on 4 cm. Siitä voi laskeskella ja askarrella, mutta vaihekuvat mulla on kyllä otettuna ja ohjeet laitan, kun saan juotua toisen kupillisen kaffia!

Tämä on aivan vapaasti apinoitavissa oleva malli. Jokainenhan on kuitenkin aina oma yksilönsä. 

Nuha! Nuha on tullut takaisin!

Huonosti nukutun yön jälkeen mieleeni hiipi vääjäämättä Muumit tv-sarjan jakso, jossa jahdataan Muumilaaksosta kadonnutta merta. Kun meri sitten löytyy, on ilo ylimmillään ja kaikki huutavat: "Meri, meri on tullut takaisin!" Tämä on nyt kyllä semmoinen kauhuversio, jossa allekirjoittanut huutaa: "Nuha, nuha on tullut takaisin!" Eihän tämä voi olla enää totta; kaksi lääkekuuria ja sohvalla makaamista enemmän kuin laki sallii. Minähän saan kohta makuuhaavoja!

Nukkiksen alakerran Café Pisketti on kaikesta huolimatta avattu tänään! Tässä huono  yleiskuva. Alla pilkistelee Kämppä...

Näitä samoja vanhoja ja pölysiä kaakkuja täällä on, koska huomasin tuossa iltana muutamana, että massat ja minä emme ole tarkoitettuja toisillemme. Olisi ihanaa osata massailla jotain niin ihanaa kuin Mirja tai Lunaliinun Jatta, mutta kun ei niin ei. Nelisnurkkaset leivokset just ja just onnistuu. Minä väännän siis jatkossakin ruusut paperista ja käytän surutta Angie Scarrin massatankoja, jos ei ihmettä tapahdu. Ja voileipäkakut teen edelleen puupalikoista. 

Show must go on

Roomboxien tekeminen on musta aivan mahottoman mukavaa, kuten jotkut ovat varmaan huomanneet, eikä tuohon mun taloon tuntunut löytyvän yhtenäistä aikakautta. Teemasta nyt puhumattakaan. Eikä siinä olevat huonetilat oikein iskeneet enää kipinää. Jotenkin koko tönö ahisti.

Mitäpä siinä sitten muuta, kun remppareiska paikalle ja talon extreme makeover alkoi. Nti Kuopus huokaili raskaasti ja repi ns. pelihousunsa, mutta työt päästiin aloittamaan kuitenkin aikataulun mukaan. Pikkueukko meinotteli, ettei tuommosta talon eeskahtaalle vekslausta voi tehdä. Ei kukaan muukaan kuulemma tee! Vaan kun ei kukkaro anna myöten ostaa uutta taloa, niin rempataan vanhaa. Simple as that!

Ovet ei nyt sitten kuitenkaan mene uusiksi eikä huonekorkeutta tulla muuttamaan, kovin paljon tapettejakaan ei tarvitse uusia. Portaita ei tule vieläkään (valitettavasti), joten teleporttaus tässä talossa jatkuu edelleen. Tällä kertaa olen kuitenkin oikein ajatellut ja suunnitellut. Siinäpä muuten kaksi sanaa, joita harvoin multa kuulee. 

Kaamea visio päässäni on, että talostani tulee löytymään yhteensä kuusi pikkuista putiikkia. Alakerroksen koko talon leveydeltä valtaa tuo kuopuksen viksusti nimeämä 'joku ihmeen piskettipuoti jossa on ylihinnottelu ja ruma kauppias' - oikea nimi on vielä siis hakusessa.
Hatun ja Hepeneen kauppias kantoi heti ensimmäiseksi hattulaatikkonsa paikalle ja pääsi siis valitsemaan parhaimman kauppapaikan. Ompelimo, kukkakauppa ja ilmeisesti myös lelukauppa ovat tulossa myös. Tiloja on siis vielä "vuokraamatta" kaksi.

Tunnustus

Blogini sai Mirjalta ihanan tunnustuksen! Kiitos ja kumarrus!
Tässä ei onneksi tarvitse listata tulemisia ja menemisiä, ei kertoa ällöttäviä asioita itsestä tai listata huonoimpia koulunumeroita. Ilmeisesti siis riittää, että pistää merkkiä eteenpäin blogistaniassa.

Nyt vedetäänkin kotiinpäin ja viskataan tunnustus parille Pikku Rouvalle, elikkäs Nanna, Jaana ja Chrisse, pistäkääpä plakaattia eteenpäin!

(Hää)Päivää!

Meillä on armastuksen kanssa tänään 18-vuotishääpäivä! Koulutus jatkuu edelleen... siis tämä, että 'vessanpytyn rinkulaa ei jätetä ylös, hammastahnatuupin voi käytön jälkeen laittaa takasin kaappiin, tyhjien maitopurkkien paikka ei ole jääkaapissa, vessapaperi ei kasva vessapaperirullatelineessä' jne. Ja ennenkaikkena tämä: Onko mahdollista löytää auton avaimet/kännykän/lompakon/tupakat alta puolentunnin?

Juupase juu, eilen oli kuitenkin THE päivä - Pikku Rouvien päivä. Porukalla väänneltiin amppeleita ja koskapa yhteispotrettia niistä ei saatu rouvien blogiin, niin tässä se sitten: elämäni ensimmäinen miniamppeli. Ei oikeestaan niin mahottoman vaikea kuin olis aatellu (eipä vaan). Tosin pistin mutkia suoraksi muutamassa kohdin, mutta tämä onkin kuvattu niin, ettei suoristukset näy :)

(marsilaiset eivät ole hyökänneet meille, tuo vihreä kauhistus tuolla ikkunassa on huopaa!)

Swapissa sain Vuokolta kaksi mattoa, joista tämä toinen karvalankamatto löysi tiensä ruokasalin tuolin alle madamen varpaiden lämmikkeeksi. Toinen hakee vielä paikkaansa....

**

Ja sitten olen saanu päähäni, että tuota mun nukkiksen kerroskorkeutta pitäs saada vähän isommaksi. Nyt se on alakerrassa 22 ja muualla 20. Naisen logiikalla ajatellenhan korottaminen olis heleppoa ku heinän teko, koska talon sivuseinissä ei ole ikkunoita. Taloni ikkunat ovat ovissa (?!)

Portaikot esmes olis kiva saada ettei tarvis enää teleporttailla ylös ja alas. Samaten tuo puoti on kiva. Hatun ja Hepeneen omistajakin kuuluu etsivän kauppallensa paikkaa; menishän tuossa alakerrassa toinenkin liike. Ja ompelimokin olisi hauska tehdä. Jospa tekiskin tästä semmosen vanhanaikasen tavaratalon, jossa on paljon pikkuputiikkeja. Ei pöllömpi ajatus näin sunnuntaipäivälle....

Sisäleveyttä tällä osalla on 70cm ja korkeutta vähän vaille 90. Mutta tätä kaappia on vielä 70 senttiä lisää tuonne alaspäin, niin ettei ainakaan materiaalipula tule. Miäs voi kyllä hermostua ainaiseen vekslaamiseen. Halvemmaksi tämän remppaaminen kuitenkin tulee, kuin 1:1:een talon remppa!

Pitäskö ehdottaa isännälle näin hääpäivän kunniaksi pientä pintaremonttia? Comments?

Turpiin vaan ja onnea!

Tässä se nyt on, nuhaniiskutusvuoteella askarreltu lahjalyhty. Tätini sai tämän syntymäpäivälahjaksi täyttäessään tänään muhkeat 60 vuotta!

Onnea Tantta!!

Hän on intohimoinen puutarha- ja kukkaihminen jo ammattinsakin puolesta. Lisäksi käsityöt ovat lähellä hänenkin sydäntään ....lienee sukuvika. 

Kukkia tässä lyhdyssä on niin paljon, kuin vaan kehtasin tehdä. Ja toivottavasti lahjan saaja löytää ne pienimmätkin jipot, joita lyhty mukanaan kantaa... ;)

Ovensuussa tönöttää isohko ämpärillinen tiimarikukkia ja noitaluuta tietysti, että voi lattian pitää puhtaana. Lattia on kananmunakennoa ja saumoissa hiekkaa.

Pärekorissa on matonkuteita odottamassa innokasta kutojaa. Saataisiinkohan näistä vaikka poppanaliina?
Kuusikymmentä tulee mittariin, joten pöydällä keikkuu kuusi punaista ruusua. Tuo pöytä napattiin madamen kammarista, kun en jaksanut alkaa uutta vääntämään ...tai siis se ei onnistunut ja lensi metikköön.

Wanhaan emalikooliin on pistetty kasvamaan kevään ensimmäiset taimet. Mitähän sieltä mahtaakaan nousta?  
Tuolin selkämykselle on puolihuolimattomasti viskattu perintöhuivi, pöydällä on pala mansikkakaakkua ja Hannu ja Kerttu-muki by Arabia. Ei ehkä niin hieno, kuin alkuperäinen, mutta kyllä sen täti varmaan tunnistaa. Tuosta hän aina joi kaffia, kun minä olin pieni.

Tuolla muratin katveessa on sitten vielä multapussi ja ikkunassa roikkuu tallilyhty tunnelmaa tuomassa. Lyhty heilui niin kovasti, ettei siitä saanut asiallista kuvaa eikä tämä multapussikuvakaan kovin kummoinen ole. Pussukka oven pielessä kätkee sisäänsä monenmoisia siemenpusseja.

Niin, ja hattu tietysti!

Täällä taas ehompana kuin koskaan!

Eihän nämä uutiset nyt eläkekiistalle vedä vertoja, mutta Madame Räkä (elikkäs mie) on käynyt toistamiseen lääkärissä ja saanut toisen antipioottikuurin! On se kumma jos ei tauti taltu! Nenäsuihketta menee litratolkulla ja nessuja on joka paikassa. Väki varmaan kohta hermostuu tähän räkimiseen. Itte ainakin hermostun. Mulla nyt vaan on kuulemma semmonen 'rakenteellinen vika poskionteloissa'.

Mutta hyvällä omallatunnolla saa maata sohvanpohjalla ja virkata näitä pikkuruisia laukkuja - ja tietysti hattuja.

Tämä hienosteluveska oli aika hankala kuvattava.

(Mihin mää joudun kaikkien näiden virkkuusten kans?)

Mistä tätä räkää oikein tulee?

Mun olo on kuin katujyrän alle jääneellä. Oikeesti aivan kamala! Nokka punottaa ja mää ähisen vaan kun ei henki kulje suuntaa eikä toiseen. Ja kun niistää, niin korvissa paukkuu. Lapset taputtaa päähän ja naureskelee. Kiitti vaan! On se kumma kun äidille saa nauraa, kun se on kipiä. Enhän minäkään pilkkaa heitä kun heillä on kuumetta ja yskää tai yökkäp..katauti. TYMPÄSEE TÄMMÖNEN!

Pakko kait tästä olis selvitä Pikku Rouvien kokoontumisajoihin lauantaiksi. Mää tulen hulluksi muuten. Troppikuuri on puolivälissä eikä olo ainakaan parane... Sohva vetää rankasti puoleensa, vaikkei kuumetta olekaan.

Eikä mulla oo teille tähän mitään kuvaakaan tähän laittaa :( 

Positiivista tässä on se, että se lahjalyhdyn olen saanu räkimiseltäni kuitenkin valmiiksi....kuvia juhlien jälkeen. Elikkäs viikonloppuna. Ja nyt sohvalle, kiitos!

Terveiset Pohjoisesta ja liirum-laarum

Musta tuntuu, että olen niiskuttanut ja räkinyt sata vuotta, kuin rinsessa ruusunen vallan. Olen yrittänyt aamun saada puhelinyhteyttä tuonne meitin arvauskeskukseen, että antaisivat lääkettä tähän kalvavaan tautiin, joka tietysti on jo poskionteloissa. 

Voipi olla, että haettiin vielä pahempaa oloa mulle sieltä pohjoisesta, kun käytiin kahlaamassa puolisääreen ulottuvassa hangessa isännän kotimökillä. Reissuhan oli muutoin kyllä aivan onnistunut; takapenkin murkut ei tapelleet kovinkaan paljon, yks mp3-soitin vaan lensi heti alkumatkasta auton laattialle ja sen omistaja komensi tuttuun tapaansa meitä olemaan hiljaa. Nälkä tällä nuorella miehellä oli tietysti heti kotipihasta lähdettyä, eikä siihen auttanut kuulemma muu kuin hampurilaisketjun ökköpurgeri.  

Haikeana muistelen sitä aikaa, kun muksut oli pienempiä. Vaikka silloin niiden kanssa matkustaminen oli kyllä huomattavasti rankempaa. Ja niitä oli vielä kolme! Meiltä Keminseudulle matkataan ajassa pysähdysten määrästä riippuen pauttiarallaa puolitoista tuntia ja jo puolentunnin kuluttua kysyivät, että joko ollaan perillä. Eväätkin oli jo siinä ajassa ehditty syödä. Nyt menee helpommin, kun vain jaksaa rokkanrollia kuunnella ja väistellä niitä lentäviä ämppäreitä. Mutta ajatelkaatten positiivisia puolia: Ruåttissa ei menny penniäkään rahaa ja Torniostakin selvittiin melko vähillä uhrauksilla. JESS!! 

Samalla reissulla vein siis niitä pikkusukkia Virpille ja Kurjenpolven Vailin tulevalle siskolle takin ja hatun, joita en valitettavasti hoksannut kuvata. Virpin blogissa näytti kyllä kuva olevan. Pitäähän sitä pomppa olla, kun sieltä eteläisestä Suomesta asti tulee tänne pohjoiseen. Vastalahjaksi Virpi antoi mulle tämän ihana tyynyn! Pikaisesti ehdin kurkistaa livenä myös Kurjenpolveen, väki kun odotteli autossa - ja kiire oli taas kova!

Tästä lyhdystä pitäisi sitten tulla lahja... saas nähdä kuin eukon käy. Eilen metsästin meidän kylän ympäri ämpäri sopivaa lyhtyä. Ei taida olla oikein lyhtyaika enää. Tämäkin oli ainut kipale. Laattia tähän on jo tehtynä, mutta katellaan kuvia sitten tuonnempana. Tällä on nimittäin melkoinen kiire....

Mää lähen nyt soitteleen taas sinne arvauskeskukseen!

Svetlanan uusi ulsteri

Ei voi mitään, pyytää anteeksi hän tätä takkikavalkadia.  Tein vielä Svetlanalle huovasta tämmösen venäläistyylisen manttelin ja kasakkalakin (vai mikä lienee). Olisiko isiensä mailta kopannut takin mukaansa? Sveddiksella on huopatossutkin samaa sarjaa (siis punaset), mutta ne ei nyt näy tässä kuvassa.  

Mikähän matsku olisi yhtä helppo kevättakkimallistoa varten? Ilmat alkaa kohta lämpenemään ja kuka sitä nyt jaksaa talvipompassa koko kesää kulkia. 

Operaatio Villasukka

Ylihuomenna (jos luoja suo) ahdamme murahtelevat murrosikäisemme autoon ja starttaamme rellun kohti pohjoista Kemiin ja Tornioon. Käymme loman kunniaksi ulkomailla asti - oikein Haaparannalla! Samalla matkalla vien nämä pikkuruiset 1:1-vauvojen villasukat Kurjenpolven Virpille. Virpin kautta sukat löytävät tiensä Petroskoihin pieniä varpaita lämmittämään. Näitä on tässä kymmenen paria ja lisää tulee koko ajan, kun iltaisin istuksin soffalla murhasarjoja kattelemassa.

Yhtään lankaa en ole tätä tarkoitusta varten ostanut, koskapa yhdet sukat valmistuu hyvinkin pienestä lankamäärästä. Ja langantumppujahan mulla on nurkat väärällään!

Tämä Milla-neidin esittelemä lämpöinen huovasta valmistettu talviulsteri ja uudet huopikkaat lähtevät mukaani.  Katsotaan löytyykö matkan varrelta niille uutta omistajaa....