Timanttinen mimmi!

Kiitos Ainolle ja Maijalle tästä tunnustuksesta! Tunnustus on aina mieltä lämmittävä asia. Kiva jos joku jaksaa höpinöitäni lueskella ja vielä saa niistä hyvän mielen.

Nallukkaa lähtee eteenpäin Nannalle! 

Vasara ja nauloja

Ihana kevätpäivä! Linnut laulaa loilottaa ja krookusraukat odottelee, että joku tulisi tonkimaan enimmät talven roskat päältä pois. Melkeinpä tekis mieli kaivaa sortsit kaapista ja kokeilla, vieläkö niihin mahtuu. Kukkapenkit saa kuitenkin odotella vielä aivan rauhassa, mulla on nyt tämä talorojekti menossa!

Eilen Rouwien kanssa swappailtiin kukkia. Aikamme lappuja vaihdeltuamme onnistuin saamaan Liimanäpiltä nämä ihastukset ja kuvasin ne keskeneräisen kaupan pöydällä aamuauringossa.

Ja kun se miun ihana miäs sitten nyt sai sahailtua nämä tarvitsemani aukot välipohjiin ja seiniin, niin talohan alkaa melkein jo talolta näyttämään! On sahattu, naulattu, ruuvattu, maalattu ja imuroitu koko päivä niin, että kissaraukatkin pitelevät jo korviaan ja kauhuissaan luikkivat saunaan piiloon.

Nyt alkaa sitten tapetointiurakka. Tulostin on laulanut jo hyvän aikaa. Muutama väliseinäkin pitäisi tekemäni... Tulis vaikka vesisade niin voisi aivan hyvällä omalla tunnolla tehdä tätä täällä pirtissä!

 

Tästä se lähtee!

Vasemmalla 'hieman keskentekonen' porstua ja portaikko. Ulko-ovikin on ns. seku-vain-lykätty-tuohon-eholle. Ovet ja ikkunat ynnä portaat odottelevat edelleen sitä 'miestä sen hienon sahansa kanssa'. 

Porstuasta mennään sitten piikalikan pikkuruiseen valtakuntaan ja oikeaan reunaan tulee kauppaliike. Ilmeisesti 'Hattu ja Hepene'. Siitä en näytä pääsevän millään eroon.

Päätin tehdä väliseinätkin niistä bilteman tikuista. Ne on tuossa yön aikana liimaantuneet ihan kivasti ja ne voi nyt tapetoida tai maalata mieleisekseen. 

To be continued! Lähden nyt valmistautumaan Pikku Rouwien kokoontumisajoihin. 

Pientä pintaremonttia / K15

Jos muutos hirvittää, älä lue tätä postausta. Tätä ei voi sievästi sanoa, joten pamautan sitten suoraan, niinku hienovarainen tapani on.

Molin niin herrrrmostunu tuohon mun kaappitaloon (ei kait, taasenko?) ja toin sitten julki asiani ja jappasin sitä ukkokullan kanssa tuossa päivänä muutamana. Valitin, että kun Auliinallakin on siellä esillä hienosti kaikki tönöt ja liirum laarum lallatilaa. Siis tyyliin 'kaikilla muillakin on, miksi mulla ei ole'. Miäs siinä sitten loihe lausumaan, että onhan tuossa olohuoneessa tilaa, että kiikuta tönös siihen, niin pääset ähkystäs ja saat semmosen kun haluat. 'Juu, saat valot ja kaikki ja tehdään sivuun ikkunat, joo tietysti. Että parvekekin, joo ilman muuta ja ovet eteen tietysti.' Lieneekö ollut sairas raukka, kun meni tuommosta lupaamaan...

Pari päivää istuksin kartanolla auringonpaisteessa kuvia piirtelemässä ja suunnittelmassa. Nyt on paitsi pisamainen naama myös hyvät kuvat (hyvät kuvat?) ja talonrakennus hyvässä vaiheessa menossa. The suunnitelma on tämä: huonekorkeus 25 cm, viisi kerrosta. Alas jää tilaa 'sälälle', elikkäs joulukuusille sun muille ylimääräisille jutskille. Ylin kerros saattaa loppujen lopuksi olla sitten himpun matalampi, mutta se onkin vinttikerros. Rappusia tulee vasempaan reunaan ja käytettävissä olevaan tilaan tulee näillä näkymin 8 huonetta.   

Talolle on annettu oikein nimi ja se saa arvoisensa paikan olohuoneesta, vaikka neiti kuopus uhkasi äänestää jaloillaan ja muuttaa pois. Sanoi, että on noloa, kun äiti harrastaa nukkekoteja. NOLOA? Hmpf!

Tuulian Tikkutyö on asentanut alakertaan biltematikku-parkettilattian ja vääntänyt joutoaikoina rappusia sormet verillä. Teleporttaus siis loppuu! Enää ei eletä pimeää keskiaikaa, vaan sähkömies on tilattu ja uusi hieno kylppäri jättää ulkohuussikaudenkin historiaan.  

Nyt mie vaan oottelen sitä miestä hienon sahansa kanssa sahailemaan välipohjiin aukkoja portaita varten! Vähänkö mää olen täpinöissäni!

The Kämppä

Tässä eilen nukkiskerhossa napattu kuva Kämpän nimettömästä asukkaasta. Sinne hän asettui heti pöydän ääreen mussuttamaan hampurilaista ja on näimmä aivan kuin kotonaan.  
Nyt mulla on urakkana maalailla nukkiskerhon talon noin miljoona väliovea viikossa, joten ei kun menox!

Nimetöntä sakkia

Eilen kävin Auliinan luona visiitillä. Eikä se ollutkaan mikään pikavisiitti; hyvä kun en jäänyt taloksi!  Uskokaa pois te jotka ette ole nähneet taloja livenä: ne on hienoja (ja isoja!)....ja ehkä vähän pölysiäkin :) **heh**

Nämä evakkolyylit lähti sitten sopimuksen mukaan mun matkaani tänne Etelä-Suomeen. Hullu-hullu vaihto nämä muutamaan astaleaan. Ei oo tosi! Tämä toinen  raukka on pölyrätti kädessä kulkenu ympäri Nummien Taloa tai istunu lääkärin porstuassa oottelemassa, vaan nyt on toisenlaiset puuhat mielessä! Eukko intoutu hoitamaan Cafe Piskettiä. Notta näin. Onnea valitsemallesi tielle, Eulaalia!

Tämä lyyli sai sitten Auliinan tekemän uuden koltun. Ilmeisesti tässä haaveksivasti katsellaan ikkunasta ja mietitään rajan taakse jäänyttä sulhoa (tai jotain).

Und tässä on arvatkaapa kuka? Ei, ei ole zombi vaan Svedu! Svetlana pettyi pahasti elämäänsä naisena ja niinpä pistin sen kilon palasiksi. Pakkelit ja tukka lähti mäkeen ja samalla korjattiin poikki mennyt tukirankakin. 

Tämmönen tuli ja tämä juippi (nimiehdotuksia?) siis muuttaa uusine sammareineen Kämppään asumaan. Koska Kämppä on lainassa nukkekotikerhopaikassamme, vien kaverin sinne huomenna ja katson asettuuko tyyppi taloksi. 

Rinsessa

Tänään rakennusmestari ja apumies ( elikkäs ihanaiset karvaiset kissamme) kotiutuvat kahden viikon lomaltaan! Luvassa siis jälleen vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Saas nähdä muistavatko tytöt, mistä ovat lähteneet! Vien tämän elämäni ensimmäisen tökkimistyön serkkutytölle, joka on tytöistä huolehtinut. Eihän tämä nyt mikään älyttömän hieno ja upee ole, mutta toivottavasti hän tunnistaa tämän kuitenkin koiraksi!

Koira ei siis ole Rinsessa, vaan nuo kämmekkäät ja sukat tässä alempana on tehty Rinsessa-ohjeella. Kämmekkäät omalle äitikälle ja sukat ihan itselle (kerrankin).

Pääsiäistä!

Eilen illalla pyörittelin olkihattunauhajämäpakettia kädessäni ja sain päähäni kokeilla tulisiko siitä koreja. Ja tulihan siitä! Näitä olis tullut kuin liukuhihnalta enemmänkin, mutta matsku loppui. Nuo napit vois vielä ommella kiinni, niin olis ehkä paremman näkönen. Mutta tätä nauhaa täytyy saada lisää!
Ja Svedu on saanut uuden koltun, joka ei tällä kertaa näytä onneksi yöpuvulta :)

Lopuksi on vielä pakko pistää tämä:

Jos oot nähny lehessä uutisen, että Suomessa on löyvetty lintuflenssua vanahoista haaskoista, niin elä huolestu: minä oon kunnossa. Mutta jos lukkoo että sitä on löyvetty seksikkäistä tipuista, myö ollaan kusessa. Hyvää Pääsiäistä! 

Hyrskyn myrskyn!

Voi juutas sentään ku mää olen siivonnu. Ja siivonnu. Nyt on menossa tehoisku 'vaate'huoneeseen. Tiedättehän sen kömmätin, jonka ovea ei uskalla avata kuin pikkiriikkisen raolleen tai muuten kaikki siellä oleva tavara vyöryy silmille. Sieltä tulee langat, tilkut, pipot, takit, toppahousut, lenkkarit ja sandaalit varapatjoista puhumattakaan! Kissankarvoja siellä on ihan uskomaton määrä, koska meidän neitojen mielestä vaatehuoneessa on ihanaa! Siellä voi hypellä hyllyltä toiselle ja kaivautua johonkin mun lankalaatikkoon pikku päikkäreille. 

Koska meille on siunautunut aikojen saatossa kolme lasta, ja jokaiselle on otettu äitiyspakkauslaatikko, on ne laatikot edelleen meillä pursuten mitä ihanampia vauvatamineita. Ja arvatkaapa missä! No vaatehuoneessa tietysti!! Vaan ei ole kohta. Urheasti kävin laatikot läpi ja nyt ne lähtee kiertoon. Eniten tarjoava saa hakea täältä pois ihanan ihania vauvanpaitoja ja potkupukuja. Minä olen jo nuuskutellut niistä viimeisetkin vauvantuoksut!

Kohta ei ole siis pölyhiukkastakaan koko mökissä kissankarvoista puhumattakaan. Jos ei ala vähitellen auttamaan räkätautiin, niin sitten vaihdetaan lääkäri. Laskeskelen hiljaa mielessäni päiviä siihen, että saan hakea kissat takasin...

Tätä kuvaa ei kyllä saa tähän höpinään minkäänlaisella aasinsillalla kytkettyä, mutta minkäs teet. Laitan nyt edes tämän kuvan kiitokseksi niille, jotka ovat tänne asti jaksaneet lukea tätä tyhjänpäivästä pulpatusta. Aivan oikeesti en ole saanut minimaailmaan tehtyä mitään muuta kun pari tämmöstä örkköä ja muutaman astalean. Näissäkin nuo herkut on Angie Scarrin käsialaa. Paitsi ruusu.

Surkuhupaisa surku ja hupaisa

Mää yritin olla oikein viksu ja vilmaattinen ja päätin tehdä kauniin leningin Svetlanalle. Semmosen jossa on hörsylää ja pitsiä ja kaikkea ihanaa...

Juh. Ja tämmönen hörsylä tuli. Koska näyttää enemmänkin yöpaidalta tein kaveriksi yömyssyn. 

Taisimme yllättää Svetlanan hakemassa iltapalaa köökin puolelta.... Miksi noin myrtynyt naama? Vissiin Sveduakin itkettää tämä meidän kissa-asia :( 

Voi surkia!

Tässä kirjotuksessa pitäs olla surureunukset, vaan kaikkia ei voi saada. Tänään sain varmistuksen epämääräseen huonoon olooni, yskään ja räkimiseen: olen allerginen kissoille :( Kissoille, jotka ovat ihanimpia eläimiä maailmassa! Ja minulle Erittäin Tärkeitä Ihania Lutusia...

Meillähän on kaksi kissaa, neiti rakennustarkastaja ja neiti apumies, jotka nyt sitten huomenna lähtevät pariksi viikoksi hoitoon. Kuopus oli kyllä sitä mieltä, että äidin pitäisi lähtä hoitoon eikä kissojen. Tai muuttaa vaikka autotalliin asumaan. Onneksi mun serkulla on eläinhoitola, joten luottavaisin mielin luovutan tytöt hänelle. Perjantaina sitten siivotaan hullunlailla ja aletaan oottaan paraneeko mun olo vai juksaako lääkäri vaan.

Eikä tämä muuten ole aprillipila, tämä on itkujen itku...:(