Saisinko oman assarin? Siis semmoisen kultapalasen, joka ystävällismielisesti kuvais kaikki tekemäni kortit, lahjapaketit, virkkaukset, neulomukset ja askartelut ja päivittäis mun blogin jos ei nyt ihan joka päivä niin ainakin joskus. Nythän täällä on aivan kuollutta. Kuin olisin haihtunut pois maanpäältä. Vaikka itseasiassa kameran kätköistä löytyy yhtä sun toista mielenkiintoista. Tuskin mitään miniä, mutta tänne ne nyt päivitetään - assarin puutteessa.
Musta tuntuu että mun päässäkin on varmaan joskus tämännäköistä. Tää on nyt kesältä meidän muuttohulinoista. Ei meillä enää ole saunaämpäreitä työhuoneessa - kait. Lähinnä siis kuvattu tuon kaapin takia. Kaappi on keittiönkaapistoa, jonka ovien keskustat lähtee irti. Hulluhan se on joka ei semmoseen tapettia pistä!
Tässä hieman tuoreempi kuva. Tuo edellisen kuvan hyllykapistus halusikin mennä vaatehuoneeseen ja maalasin seinään puun. Noihin oksanpäihin olen sinitarralla kiinnitellyt nappeja kukiksi. Keittiönkaappi on saanut päälleen osmo colorilla värjätyn pöytälevyn kappaleen
ja siellä sisällä on nämä kaikki. Suojassa pölyltä kutakuinkin järjestyksessä. Salamaa halusi kamerani välttämättä käyttää, mutta haitanneeko tuo. Ja se oikea nukketalo on edelleen siellä työmaalla.....
Sitten kortti- ja lootapläjäys. Joitain kortteja on vielä jossain kuvaamatta. Tämä on tilaustyö hääkortti jolle kuva ei kyllä tee oikeutta. Osaiskohan se assari myös valokuvata paremmin kuin mää?
Tää on tosi-syksyinen kuvatus hääkutsutehtaalta! Kummityttöni syyskuisiin häihin sain kunnian tehdä syksyiset kutsut. Niihin tarvittiin tietysti vaahteranlehtileikkuri!
Korttitehtaalla työnjohtajan (vas.) valvova silmä herpaantui hetkeksi, mutta onneksi kortit ovat jo melkein valmiit. Onneksi vain 50 kpl!
Korteille tein vielä laatikon, jossa ne vein hääparille postittamista varten. Tein laatikon sitä silmällä pitäen, että nuoripari voi mahdollisesti säilyttää tässä saamiaan hääkortteja.
Tämä on äitini tilaama kuorikortti hääparille
ja tämä on meidän perheen lahja. Iso itsetehty hatturasia täynnä sytykeruusuja. Rasian halkaisija n. 30 cm ja korkeus n. 20cm. Päällystin laatikon oikeasti vanhalla tapetilla, joka joskus löytyi mieheni kotitalon vintiltä (siis oikeen psykedeelisen yök-kamala). Olisko 60-lukua peräti?
Ja samaan karsean väriseen mutta kauniin syksyiseen teemaan uppoaa tämä hääparin korttikin.
Vielä himpun matkaa - nyt jo postaus loppuja looraa, eli tämä tuli tänään postissa serkkutytöltä Raahesta. Raahessa syntyneenä ja plapsuuteni viettäneenä sykähdytti lukea eilisestä Kaleva-lehdestä juttua, että Jannen talosta on tehty ohjepaketti! Tätä sitä sitten vissiin eläkemummona kasataan kun ei aikasemmin taida olla mitään rääpyä (elikkäs aikaa). Tämä on muutoin ainut saavutukseni minirintamalla. En edes
PikkuRouwiin ole nokkaani pistänyt (hyi minä).
Sen sijaan kesän ja alkaneen syksyn aikana puikolta ja koukuilta on poistunut useammat kymmenet parit vanttuita ja villasukkia, isoja ja pieniä, isoäidin neliöitä ja muita hauskoja juttuja. Ihan vaan automatkoilla ja telkkaa kattoessa. Kun kädet käy eikä aivoissa tapahdu mitään. Jos se assari sitten kuvais ne ja päivittäs tänne.
