Jos muutos hirvittää, älä lue tätä postausta. Tätä ei voi sievästi sanoa, joten pamautan sitten suoraan, niinku hienovarainen tapani on.
Molin niin herrrrmostunu tuohon mun kaappitaloon (ei kait, taasenko?) ja toin sitten julki asiani ja jappasin sitä ukkokullan kanssa tuossa päivänä muutamana. Valitin, että kun Auliinallakin on siellä esillä hienosti kaikki tönöt ja liirum laarum lallatilaa. Siis tyyliin 'kaikilla muillakin on, miksi mulla ei ole'. Miäs siinä sitten loihe lausumaan, että onhan tuossa olohuoneessa tilaa, että kiikuta tönös siihen, niin pääset ähkystäs ja saat semmosen kun haluat. 'Juu, saat valot ja kaikki ja tehdään sivuun ikkunat, joo tietysti. Että parvekekin, joo ilman muuta ja ovet eteen tietysti.' Lieneekö ollut sairas raukka, kun meni tuommosta lupaamaan...
Pari päivää istuksin kartanolla auringonpaisteessa kuvia piirtelemässä ja suunnittelmassa. Nyt on paitsi pisamainen naama myös hyvät kuvat (hyvät kuvat?) ja talonrakennus hyvässä vaiheessa menossa. The suunnitelma on tämä: huonekorkeus 25 cm, viisi kerrosta. Alas jää tilaa 'sälälle', elikkäs joulukuusille sun muille ylimääräisille jutskille. Ylin kerros saattaa loppujen lopuksi olla sitten himpun matalampi, mutta se onkin vinttikerros. Rappusia tulee vasempaan reunaan ja käytettävissä olevaan tilaan tulee näillä näkymin 8 huonetta.

Talolle on annettu oikein nimi ja se saa arvoisensa paikan olohuoneesta, vaikka neiti kuopus uhkasi äänestää jaloillaan ja muuttaa pois. Sanoi, että on noloa, kun äiti harrastaa nukkekoteja. NOLOA? Hmpf!
Tuulian Tikkutyö on asentanut alakertaan biltematikku-parkettilattian ja vääntänyt joutoaikoina rappusia sormet verillä. Teleporttaus siis loppuu! Enää ei eletä pimeää keskiaikaa, vaan sähkömies on tilattu ja uusi hieno kylppäri jättää ulkohuussikaudenkin historiaan.
Nyt mie vaan oottelen sitä miestä hienon sahansa kanssa sahailemaan välipohjiin aukkoja portaita varten! Vähänkö mää olen täpinöissäni!
