Täten kannan korteni Tilda-tossukekoon. Annoin nämä ei-aivan-niin-tildoilta-näyttävät-tossukat omalle äitiliinilleni eilen! Päälliskangas Peekaalta ja sisälmys kierrätystä aikansa pyyhkeenä palvelleesta froteesta. Menevät varmaan ainakin saunatossuina mökillä.
Pikku Rouvien terapiapäivä jäi osaltani tänään nysäksi, sillä pitihän minun lähteä kuuntelemaan, kun Hra Keskimmäinen esiintyi bassoa und kitaraa soittamassa äitienpäiväkonsertissa. Eipä saatu kuullaksemme mitään kantrihelenaa vaan siinä taipui Lynyrd Skynyrdit, Zen Cafét sun muut kuin tyhjää vaan. Tavattiin me Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanenkin ja lopuksi singutettiin karaookkeversiona aikuista naista, niin että koulun seinät raikui!
Liimis toi minulle tämmöisiä ihanuuksia, kun lahjoitin hänen tyttärelleen meillä lojuneita nukkekotivermeitä. Semmoisia siis, joilla lapset oikeesti voi leikkiäkin. Huomatkaa, linnunpönttö on De Luxe-mallia; savupiippu ja postiloota! Jos minikameralla kuvais, niin varmaan olis kalustuskin tuolla sisällä :)
Ja entäs tuo kannu sitten? Tosi kaunis! (Mitä ihmeen rantuja tuossa laattialla oikeen on....?)
Ai että on ihminen vähästä onnellinen! Kehityskelpoinen yksilö (c'est moi!) osasi muuttaa blogipohjansa kolmepalstaiseksi. Loistavat oli kyllä ohjeetkin, mutta vähänkö olen kuitenkin etevä!! Sisälukutaito on ainakin hyvä, jos ei mitään muuta. Lisäksi valitsin oikein tämmöisen kauniin kesäisen taustan. Neiti kuopus sanoo tietysti taas, että on synkeä pohja.
No, hellurei ja hellät tunteet, omanihan on. Käviskö välillä pihalla potkiskelemassa haravaa....
****
Hox: tämä pohjan kanssa sörssääminen jatkuu vielä, ottakee raahallisesti!
Tästä piti tuleman kirjakaappi tuonen ylempään kerrokseen, mutta kun tämä saatiin valmiiksi, niin se olikin aivan selvä astiakaappi tänne ruokailutilaan. Askarreltu bilteman kepuista, aa-tikuista ja aaltopahvista eilen illalla, kun en hirvennyt Suomen peliä kattoa.
Pöydällä on ihana Wooperin tekemä kannu, kranssi seinällä on Vuokolta. Kultaköynnös on kuvausrekvisiittaa, sillä se on menossa Auliinalle (ohops).
Laatikot on aukeava mallia, mutta hantaakit puuttuu vielä (koskapa niitä ei ole ostettu). Siinäpä yrittäköön piikalikka repiä lootia auki ja hopioita kiillotella. Sormet verillä, niin kerta!
Jottei tarvi kenenkään yöuniaan menettää, niin kerrottakoon tässä kaikelle kansalle, että tuolla piian kammarin tuolin ei ole polkupyörän satulanlämmitin eikä peruukki, vaan ihan selvästi baskeri! Kirpparilta käsiini tarttuneessa nappipussissa oli vanhan vanhan mummon pompannappi, semmonen pyöreä, jonka päällä oli tämmönen virkattu 'joku'. 'Joku' lähti helposti pois ja sehän on ihan selvästi baskeri.
Milla mallaa:
Kapiokirstussa on lakanat valmiiksi kerättynä. Talon isäntä on matkoiltaan tuonut radion, ja sitä kuunnellaan ahkerasti, että pysytään jyvällä maailman asioista. Kovin on seinät tyhjänä - kuin myös kirjoittajan pää. Palataan astialle toisella kertaa.
Jääkiekon ja muun mukavan vappuhuiskeen lomassa olen valmistellut taloani suurella innolla. First things first, elikkäs keittiö. Vasemmalta pilkistää portaikkoa, josta tullaan ruokailutilaan. Toistaiseksi siellä saa talon väki vielä ruokailla seisaaltaan, koska se Rouvien tai ainakin Liimanäpin ja minun hyvin tuntema 'yksikätinen, sokea, satavuotias Ynjevi-pappa' ei ole vieläkään saanut yhden yhtä tuolia aikaseksi. Kovin isoa ruokasalia tähän ei saa, hyvä kun sopii kääntymään...
