Synttäripäivä kerhossa

Eilinen synttäripäivä alkoi PikkuRouwien hersyvässä seurassa. Linkistä ei välttis kannata blogihin mennä, kun ei sitä näimmä ole kukaan taas joutanut päivittämään. Mutta siellä oltiin - oliko meitä peräti seitsemän rouwaa paikalla?!

Sattumien summana toimtin Eeviksen ja Outin synttäripaketit vasta nyt. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei silloinkaan! Sininen tikkuri ja pelastusrengas menivät Eeviksen majakanvartijalle, Joosepille. Harmaan paidan saa Outin majakassa asuva leskirouva Agnes. Vai oliko se sittenkin Ynjevi? Koristeluistimet tein pahvista, niille löytynee myös paikka jostain :)

Koska mää vein kerhoon epäonnistunutta mutakakkua ja joulutorttuja sain paljon lahjoja :)
Täällä on jo niin tuhannen hämärää heti aamusta, ettei kunnon kuvia saa kuin taikomalla, joten tässä yhteispotretissa  on nyt taiottuna vähän kaikenlaista. Ylimpänä oleva naulakko on menossa Angelinalle, josta edellisessä postauksessani kerroin mutta nuo muut on mun saamiani lahjoja! Paitsi puuttuu heti töihin joutunut bambuinen tiskiluutu, jonka sain Nannalta.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Jotain ihan muuta

Hän, joka saapui eräänä kylmänä ja kosteana päivänä, on ystäväni tuttavani ( ♪ ♫..rati-riti-ralla.. ♪) tyttären Pullip -ystävä Angelina. Eikö hän olekin kaunis? Tein hänelle talveen sopivampaa vaatetusta, eli siis pipon ja kaulahuivin ja hän kävi meiltä töistä ne noutamassa :)

Tämä sitten on viime viikonlopun kötöstyksiä ja kuvattu toooosi fiksusti LankaKuppilan edessä, niin ettei mittakaavasta saa tuon tolkkua. Mutta siis em. Angelinan pöytä on joten korkeutta tommoset olikohan 12 cm. Vaneria ja biltema-tikkua, päällä  Osmo color puuvaha. Varmaan Angelinan huoltaja päivittää parempia kuvia tänne. Käykääpää kurkkimassa!

Megakuvapläjäys

Saisinko oman assarin? Siis semmoisen kultapalasen, joka ystävällismielisesti kuvais kaikki tekemäni kortit, lahjapaketit, virkkaukset, neulomukset ja askartelut ja päivittäis mun blogin jos ei nyt ihan joka päivä niin ainakin joskus. Nythän täällä on aivan kuollutta. Kuin olisin haihtunut pois maanpäältä. Vaikka itseasiassa kameran kätköistä löytyy yhtä sun toista mielenkiintoista. Tuskin mitään miniä, mutta tänne ne nyt päivitetään - assarin puutteessa.

Musta tuntuu että mun päässäkin on varmaan joskus tämännäköistä. Tää on nyt kesältä meidän muuttohulinoista. Ei meillä enää ole saunaämpäreitä työhuoneessa - kait. Lähinnä siis kuvattu tuon kaapin takia. Kaappi on keittiönkaapistoa, jonka ovien keskustat lähtee irti. Hulluhan se on joka ei semmoseen tapettia pistä!

Tässä hieman tuoreempi kuva. Tuo edellisen kuvan hyllykapistus halusikin mennä vaatehuoneeseen ja maalasin seinään  puun. Noihin oksanpäihin olen sinitarralla kiinnitellyt nappeja kukiksi. Keittiönkaappi on saanut päälleen osmo colorilla värjätyn pöytälevyn kappaleen 

ja siellä sisällä on nämä kaikki. Suojassa pölyltä kutakuinkin järjestyksessä. Salamaa halusi kamerani välttämättä käyttää, mutta haitanneeko tuo. Ja se oikea nukketalo on edelleen siellä työmaalla.....

Sitten kortti- ja lootapläjäys. Joitain kortteja on vielä jossain kuvaamatta. Tämä on tilaustyö hääkortti jolle kuva ei kyllä tee oikeutta. Osaiskohan se assari myös valokuvata paremmin kuin mää?

Tää on tosi-syksyinen kuvatus hääkutsutehtaalta! Kummityttöni syyskuisiin häihin sain kunnian tehdä syksyiset kutsut. Niihin tarvittiin tietysti vaahteranlehtileikkuri!

Korttitehtaalla työnjohtajan (vas.) valvova silmä herpaantui hetkeksi, mutta onneksi kortit ovat jo melkein valmiit. Onneksi vain 50 kpl!

Korteille tein vielä laatikon, jossa ne vein hääparille postittamista varten. Tein laatikon sitä silmällä pitäen, että nuoripari voi mahdollisesti säilyttää tässä saamiaan hääkortteja.

Tämä on äitini tilaama kuorikortti hääparille

ja tämä on meidän perheen lahja. Iso itsetehty hatturasia täynnä sytykeruusuja. Rasian halkaisija n. 30 cm ja korkeus n. 20cm. Päällystin laatikon oikeasti vanhalla tapetilla, joka joskus löytyi mieheni kotitalon vintiltä (siis oikeen psykedeelisen yök-kamala). Olisko 60-lukua peräti?

Ja samaan karsean väriseen  mutta kauniin syksyiseen teemaan uppoaa tämä hääparin korttikin.

Vielä himpun matkaa - nyt jo postaus loppuja looraa, eli tämä tuli tänään postissa serkkutytöltä Raahesta. Raahessa syntyneenä ja plapsuuteni viettäneenä sykähdytti lukea eilisestä Kaleva-lehdestä juttua, että Jannen talosta on tehty  ohjepaketti! Tätä sitä sitten vissiin eläkemummona kasataan kun ei aikasemmin taida olla mitään rääpyä (elikkäs aikaa). Tämä on muutoin ainut saavutukseni minirintamalla. En edes PikkuRouwiin ole nokkaani pistänyt (hyi minä).

Sen sijaan kesän ja alkaneen syksyn aikana puikolta ja koukuilta on poistunut useammat kymmenet parit vanttuita ja villasukkia, isoja ja pieniä, isoäidin neliöitä ja muita hauskoja juttuja. Ihan vaan automatkoilla ja telkkaa kattoessa. Kun kädet käy eikä aivoissa tapahdu mitään. Jos se assari sitten kuvais ne ja päivittäs tänne. 

Kortti täysi-ikäiselle

Aika menee kuin siivillä - tuntuu kuin aivan äsken olisin saanut pienen, vaaleanpunaisen nyytin viereeni sairaalassa. Eilen kai se oli, kun ompelin hänelle hörselöisiä prinsessamekkoja. Kuitenkin siitä on jo 18 vuotta ja tuhisevasta, temperamenttisesta nyytistä on tullut kaunis nuori aikuinen.

Onnea siis Neiti Kuopukselle täyttäessäsi tänään 18 vuotta! Nämä kultaiset korot lähtevät viemään häntä tänään juhlistamaan iltaa Ystäviensä kanssa!

Kukka-asetelma on isän valinta, mun panokseni on kirjakortti, jonka sisälle sujautettiin lahjakortti.

Sisällä Audrey Hepburnin iki-ihana 'I believe in Pink' -runo. Kortin mieluisuudesta kertonee jotain se, että se pääsee hyllylle esille eikä sitä piiloteta kaappiin. Olen kyllä itsekin aika tyytyväinen aikaansaannokseeni!

Mutta minit on edelleen tauolla joo. Tai jossain paikassa öö. Juhannusruusumattoja olen virkannut, mutta siinäpä se sitten onkin. Tänään töissä siirsin kyllä jo sitä nukkekotiani lähemmäs ulko-ovea ja päätin tuoda sen joku (lähi)päivä sieltä kotiin. Mulla on sitä niiiiiin ikävä!

Leikkimökki

Muutto ja uskomaton helle - siinä muuten kiva yhdistelmä. Kannattaa kokeilla! Kesäkuun alkupäiviin sattui meidän leveysasteilla kesän ensimmäiset helteet ja meidän piti sitten siinä rytäkässä muuttaa. Kyllä sen sanon, että soijaa pukkas ja pahasti.

Vähitellen alkavat muuton jäljiltä tavarat löytää paikkansa. Myös minitavarat. Ja jottei menisi liian totiseksi tämä homma niin välillä pitää harrastaa.

Tässä on muutaman viimepäivän harrastuksen tulos: leikkimökki. Tätä olen tuolla fb:ssä jo alustavasti esitellyt ja menin lupaamaan blogipäivityksen asian tiimoilta, niin että tässä nyt sitten tulee. Tämän leikkimökin harjakorkeus on 16 cm ja leveys 13 cm. Esikuvana tietysti se oma lapsuuden leikkimökki, jonka oli isä tehnyt.

Eli lähdettiin kasasta pahvia ja tehtiin talo.

Kattokin tähän tulee tietysti joskus - tämä vaihe näyttää vähän hassulta. Mutta pitihän sitä mallata! Lattia lankusta (biltematikku) ja harkkoperustus (pahvia), että on helppo siirtää.

Tänään sain jo haettua keltaista maalia kaupasta. Onneksi ei tarvinnut ihan 10 litran pyttyä ostaa vaan pääsi vähemmällä.

Mun leikkimökissä ei ollut tapetteja, mutta jotenkin tämä tiimarin skräppipaperi sopisi tähän mökkeröiseen. Ei mulla ollut noin söpöä hellaakaan kyllä.

Kyllä tästä taitaa tulla tällainen tapetoitu mökki vaikka pahasti on vielä vaiheessa. Kuistille täytyy kaiteetkin vielä tehdä ja se katto sitten onkin ihan toisen päivän aihe. Eli tähän tulee (kait) sellainen katto, jonka saa nostettua pois ja kurkittua sisään 'katon kautta'. Näin molen suunnitellut - saa nähdä kuin käy sitten aikuisten oikeesti.

Tässä vaiheessa näyttää ainakin ihan kivalta. Kesäiseltä. Vai mitä?

Rouwaseurassa

Elikkäs Pikku Rouwa -seurassa. Kivaa oli kun oli saatu uusia Rouwia mukaan!

Minä näitä Vallilan ja Marimekon kuoseja  tulostelin etukäteen kotona ja silittellin kankaalle. Niistä tuli kerhon taloon oivallisesti uudet verhot, suihkuverho, tyynyjä ja vielä keittiön pöydälle liina ja pannunmyssy. Kuvia valmiista tuotoksista täällä elikkäs rouvien blogissa.

 

Muuna hommana mulla oli tehdä Hattuun ja Hepeneeseen uusi kangashylly ja ompelupöytä (muistin virkistykseksi kerrottakoon, että 'Hattu ja Hepene' on nukketaloni alakerrassa oleva liike, jossa mm. ommellaan, myydään, korjataan jne. vaatteita sun muuta ihanaa). Vaiheessa ovat ja pahasti mutta kyllä ne tästä valmistuvat. Nyt mulla pukkaa yhtä pientä mattorojektia näimmä päälle joten eikun jääkiekkoa kattomaan! Siinä se koukku mukavasti liikkuu samalla.

 

Vauvansänky, osa 2

Ihan hirveen hirvee salamalla otettu kuva mutta pääasia selvinnee, eli sinne soljahti Millan huoneeseen vauvansänky. Toistaiseksi jäi väriltään valkoiseksi, katsotaan nyt sitten ajan kanssa.

Eilen sain kuin sainkin neulottua vielä vauvankeltaisen peitteen sänkyyn. Se on ohutta virkkauslankaa ja puikot oli melko hengettömät. Pilkistää vähän sängystä (hyvin vähän).

Taulujahan tuo seinä nyt huutaa. Ja joku jakkara voisi olla sängyn vieressä. Taitaa mennä koko nukkumahuoneen sisustus näimmä uusiksi. Olisko se sitten rempan paikka taas?

Perheenlisäystä

Kauhiasti innostuin ihan äkkiarvaamatta aamulla puuhastelemaan ja tuloksena mulla on nyt tuossa pöydän kulmalla tuommonen vauvansänky. Tähän on vauvankeltainen peitto puikolla, valmistunee vielä illan päälle. Huomenna kokeilen, sopisiko tämä sänky sinne nukkekotiin (joka siis on mulla töissä).
Joku muu väri olis ollu kanssa kiva - nyt on vaan pohjamaalattu valkoisella seinämaalilla. Töissä mulla olis sitä vaalenapunaista....

Millan uusi hella

Nukkekotikerho Pikku Rouvat yritti parhaansa mukaan taas kokoontua - tällä kertaa kurvattiin meille Etelä-Suomeen eli Kempeleeseen. Luvattoman kauan olen ollut toiminnasta pois ja ihan täysillä syytän työtä. Liimis ja Eevis pääsivät onneksi paikalle ja ensin käytiin plikkojen kanssa tutustumassa meidän kansalaisopiston kevätnäyttelyyn. Sitten tusattiin yhtä sun toista meidän asukastuvalla.

Mulla on tuo mini-into ollut hakusalla pidemmän aikaa mutta tällä kertaa sain kuin sainkin pitkällisten valmistelujen jälkeen tehtyä Milla-tyttöselle hellan. Pahvia on, juu. Ei puuta nähnytkään. Meidän kerhossa ei puun kanssa värkätä!

Milla näyttää olevan kovin hyvillään uudesta hellasta ja kyllä määkin tykkään. Pitäs varmaan joku kattila sitten kokeilla tehdä...

Sisustuspuoti Linna

Tämä onkin yllättävän mukava proggis. Eihän tässä kohta malta töissä käydä!

Sisustuspuoti Linnaan saatiin eilen autenttinen 60-luvun keittiön kaappi (voimapahvia). Pöytä on Café Linnan vanhaa sisustusta. Jauhokappa ja kuusi Outin käsialaa, ihastuttavat kynttilät Nannalta - joulukalenteristapa tietysti.







Trukkilava (voimapahvia) maalattiin siniseksi ja tuossa se odottelee nyt loppusijoituspaikkaa. Hyllypaperirullat on rullailtu meidän paikallisen K-Supermarketin mainoksesta. Jouluiset pikku tarjottimet on kutistemuovia. Puinen häkki kahvitikuista kasattu.

Café Linnan uusi tuleminen

Suattaapi joku muistaa, että Café Linna valmistui Kesäkadulle viime vuoden huhtikuussa. Vuoden mittaan kahvilatoiminta on näivettynyt ja pölyttynyt, kaikenlaista pikku sälää on päässyt kuin ihmeen kaupalla kertymään sen suojiin. Kun me rakennustarkastajan (pöllämystynyt Siri-neiti) kanssa nostettiin kahvila aamulla hyllyltä alas, siellä näytti kutakuinkin tältä:


Nyt on saanut kahvila-kyltti kyytiä ja Linnassa puhaltavat uudet tuulet. Hirvittävä määrä ihanien PikkuRouwien joulukalenteriyllätyksiä (ja ihan omatekoisiakin yllätyksiä) on odottanut paikkaa jonne sijoittua. Ja nyt kaikille tiedoksi: mua yök-ällöttää kaikenmaailman hienot 'Home sweet home' ja 'Country Living' -kaupat, joissa on kalliilla myynnissä kaikkea tarpeetonta pölynkeräystarkoitusta varten. Johtuu ehkä siitä, että 1:1:een maailmassa ei koskaan ole tarpeeksi rahaa semmoisissa shoppailla. Tästä nyt on sitten kuitenkin tulossa semmoinen - sisustuspuoti. Tai joku. Niinkuin kaikilla muilla jo on. Jospa mä tässä mittakaavassa tykkäisinkin sisustuskrääsästä?

 

LankaKuppilan kevätterveisiä!

Tänään töistä tullessa tuli yhtäkkiä miniolo ja kaappasin LankaKuppilan hyllyltä. Enimmät pölyt puhaltelin pois (oli kyllä aika paljon) ja taimilaatikon tekoon.

LankaKuppilan kevääseen kuuluu erottamattomana osana puutarhahommat. Kuppilan kevät näyttää kyllä olevan hieman pidemmällä kuin tämä meidän 1:1:een kevät koskapa taimet laatikossa ovat jo noin pitkällä!   

 

Taimilaatikko siis hyvästä ystävästäni voimapahvista. Ah ihanaa! Jospa se tästä lähtisi!

.

Keep Calm And Eat A Cupcake

Tässä se nyt sitten on; uusin boksi, jonka annoin läksiäislahjaksi meillä töissä olleelle Tiinalle! Tiina leipoi mattavat makeiset ja kaikkein kauneimmat kaakut, siksi siis kakkuboksi. Kakut ei ole mitään hienoja massaluomuksia vaan ihan vaan maalattuja ja koristeltuja korkkeja.
 

Päällystin boksin milläs muulla kuin kakkupaperilla:

Vanhaan ikkunanpokaan lepäilevällä hyllyllä on monen sortin herkkuja...

Kuvausavusta kiitos neiti kuopukselle!

Kuvatonta kertomaa

Juuh, olen hengissä. Ainakin luulen niin. Edellinen postaukseni näyttää olevan vuodelta miekka ja kypärä eli joulun tienoolta. Noita viehättävän keltaisia kalenteripakettikuvia katsellessa voi tehdä huomion, että sain pukilta uuden kameran. Jota tuskin vieläkään osaan käyttää. Siksi ei ole kuvia. Toinen syy kuvattomuuteen on se, että työ vie kaiken ajan ja lopun makaan reporankana sohvalla, joten miniä ei ole valmistunut. Vanttuita kyllä tulee ja sukkia ja huiveja tuli jouluksi...


Wanhojenpäiväksi ompelin paljetteja ja bling-blingiä neiti Kuopuksen mekkoon niin maan kauhian paljon että en varmaan ikinä kuuna kullan valakiana halua nähdä yhtään paljettia. Tai silittää sifonkia ja hienon hienoa silkkiä. Mutta kaunis oli tyttö ja todella hieno päivä - kait - sitten loppujen lopuksi.

Sitten auringon ensi säteiden myötä sain armottoman siivouspuuskan - vai tuliko se puuska sittenkin siksi, että hermostuin neiti Kuopukselle? Paha sanoa, puuska kuitenkin tarttui imuriin ja imuroi kirjaimia ja numeroita läppärin näppiksestä. Semmoisia tärkeitä, kuten niinkuin nyt esimerkiksi i-kirjain. Olisi vaikka vienyt ruotsalaisen oon, sitä näillä meidän leveysasteilla harvemmin tarvii! Niin että kirjoittaminenkin on hieman haasteellista.

Mutta näillä on mentävä - rikkin'inen läppäri, joka kirjoittelee omiaan ja viittä vaille työhönsä uupunut ihminen, jolla on tosi tylsää. Facebook kysyy aina jotain fiksua, niinkuin että 'mitä kuuluu' tai 'mitä mietit'. Mitäpä tässä. Tätä samaa aamusta iltaan.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: mini-into pikkuisen nostaa päätään koskapa olen saattanut maailmaan yhden boksin. Pienen boksin. Se on lahja, joten kuva tuonnempana - jos joku opettaa mua jotain kameraa käyttämään.

Tässä olis nyt jonkun kuvan paikka, mutta kun ei niin ei.
Keep calm and eat a cupcake!