Kuvatonta kertomaa

Juuh, olen hengissä. Ainakin luulen niin. Edellinen postaukseni näyttää olevan vuodelta miekka ja kypärä eli joulun tienoolta. Noita viehättävän keltaisia kalenteripakettikuvia katsellessa voi tehdä huomion, että sain pukilta uuden kameran. Jota tuskin vieläkään osaan käyttää. Siksi ei ole kuvia. Toinen syy kuvattomuuteen on se, että työ vie kaiken ajan ja lopun makaan reporankana sohvalla, joten miniä ei ole valmistunut. Vanttuita kyllä tulee ja sukkia ja huiveja tuli jouluksi...


Wanhojenpäiväksi ompelin paljetteja ja bling-blingiä neiti Kuopuksen mekkoon niin maan kauhian paljon että en varmaan ikinä kuuna kullan valakiana halua nähdä yhtään paljettia. Tai silittää sifonkia ja hienon hienoa silkkiä. Mutta kaunis oli tyttö ja todella hieno päivä - kait - sitten loppujen lopuksi.

Sitten auringon ensi säteiden myötä sain armottoman siivouspuuskan - vai tuliko se puuska sittenkin siksi, että hermostuin neiti Kuopukselle? Paha sanoa, puuska kuitenkin tarttui imuriin ja imuroi kirjaimia ja numeroita läppärin näppiksestä. Semmoisia tärkeitä, kuten niinkuin nyt esimerkiksi i-kirjain. Olisi vaikka vienyt ruotsalaisen oon, sitä näillä meidän leveysasteilla harvemmin tarvii! Niin että kirjoittaminenkin on hieman haasteellista.

Mutta näillä on mentävä - rikkin'inen läppäri, joka kirjoittelee omiaan ja viittä vaille työhönsä uupunut ihminen, jolla on tosi tylsää. Facebook kysyy aina jotain fiksua, niinkuin että 'mitä kuuluu' tai 'mitä mietit'. Mitäpä tässä. Tätä samaa aamusta iltaan.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: mini-into pikkuisen nostaa päätään koskapa olen saattanut maailmaan yhden boksin. Pienen boksin. Se on lahja, joten kuva tuonnempana - jos joku opettaa mua jotain kameraa käyttämään.

Tässä olis nyt jonkun kuvan paikka, mutta kun ei niin ei.
Keep calm and eat a cupcake!