Hyvää Ystävänpäivää!

Tuleeko ihminen vanhemmuuten aivan höpsöksi kaikenmaailman ystävänpäivien, halloweenien, äitienpäivien ja isänpäivien kanssa? Oikea Ystävähän on sellainen, jota muistetaan joka päivä, ei vain kerran vuodessa. Toisaalta taas on ihana tehdä jotain omin käsin rakkaalle ja tärkeälle Ystävälle. Juuri sille, joka jaksaa tukea sinua myös silloin kun elämä lyö. Enkä puhu nyt aviomiehestäni vaan oikeasti Ystävästä.

Neiti Kesäheinä, olet THE Ystävä! Kiitos Sinulle!

Ei edes valoja!

Ei valoja eikä paljon ruokaakaan ole tässä Kämpän retrojääkaapissa. Äkkiä piti se rutvasta tuonne paikalleen ja ottaa kuvat, kun olen niiiin onnellinen, että vihdoinkin jonkinlaisen jääkaapintapasen sain tehtyä. On sitä ootettukin!


Ehkäpä asukas käy kaupassa....tai mamma tuo sinne jotain täytettä.


Nyt ei juttu luista, sori. Kuopus on kuumeessa, joten sairaanhoitaja-pankkiautomaatti-kodinhoitaja-taksikuski lähtee katsomaan, mitä on tehtävissä!

Hermojen leppuutusprojekti

Tässä se taas on: Kämppä!

Aikuisten oikeesti tästä piti tulla 1:1:een projekti, mutta saa nyt nähdä. Alkujaarittelut voitte käydä lukemassa wanhasta blogistani.

Tämä 'hermojen leppuutus' sai pyhän aikana kokea pientä muodonmuutosta. Tässä koko komeus: leveyttä 42 senttiä, syvyyttä ja korkeutta 25. Käytetään jotain vanhasta Kämpästä ja käydään shoppailemassa Ikean nettimyymälässä. Vessa sai lähtöpassit, nyt tämä on tämmönen mikälienee keittiö ja olkkari-makuuhuone-yksiö. On täällä vähän keskeneräistä vielä, mutta kurkistetaan kuitenkin!

Yöpöytä ja sänky Ikeasta. Noita keltasia laatikoita lienee varmaan muissakin huusholleissa kuin vain meillä....

Eikait täällä joku Kärppä-fani vaan asusta?? Baarijakkarat tiimarin uutuusmallistosta ja pöytä sitä saa***in Ikeaa....

"Ruuneperi peri peri

runoja keri keri keri suuresta runolankarullasta.
Runoja aamulla kirjoitti, runoja päivällä kirjoitti, runoja illalla kirjoitti -
ja sitten joi torttukahavit!"

Omalla vastuulla saa kuunnella täältä. Ihana piisi!

Etsiskelin netistä Runebergin torttu -ohjetta ja Armastus siihen tuli sitten leukailemaan että  'nuita nukkekkodin torttuja vartenko nää haet ohjetta vai aiotko tehä ihan semmosia oikeita syötäviä?' Että hullua piti oikein yllyttää tekemään!!

Tässä niitä sitten on. Arvatkaa haiseeko kardemumma? Tomusokerit ja hillot on ihan maalia vaan ja tortut itsessään tikku-keppiä (=puuta).

Milla on saanut uuden mekon  ja tuommosen virkatun essun. Ynnä marttahuivin.
Siis eestä: 

ja takaa:

(Semmoset oikiat raatarit (niinku Auliina) ei sitten saa isonnella näitä kuvia eikä kovin tarkasti syynätä kaikenmaailman saumoja ja suoruuksia)

Kyllä mun nyt häätyy varmaan lähtä tekemään niitä ruuneperin torttuja ihan oikeesti, että saadaan illalla ne 'torttukahavit'. Oliskohan niihin kostukkeeksi lorauttaa jotain miestä väkevämpää niin maistusivatkin joltain.....

Pakahtukaa kateudesta!

Katsokaa mitä postman pat toi mulle eilen! Mää vaan Lotalle surkiat huopatussut laitoin niin tämmöset ihanat hepsankeikkakengät tuli.... ja Kämppään vielä tennarit! Ja kangasta. Ihana lähetys kerrassaan, jopa kuopus kenkiä ihmetteli. Hän joka ei siis mineilystä ole yhtään innostunut. Kiitos kiitos kiitos!!!

Kyllä nyt kelpaa Svetlanan tepsutella, eipä tartte kylille lähtä aivan huopikkaissa. Vaikka mikä niissä on vikana, lämpimät ja mukavat kengät. Ja eikun tälläämään kenkiä paikoilleen 'nimettömään taloon'. 

Kämppäään olen suunnitellut muuten pientä muodonmuutosta, joten siitä tuonnempana. Sitten näytti tuolla meidän takkahuoneessa olevan vielä yksi lyhty aivan tyhjänpanttina. Senhän voisi sisustaa... 

Teretulemas köökinpuolelle!

Silivatiseijaa ja supituaa, olen tässä askarrellut paskarrellut köökin kimpussa (kun vihdoin sain inspiksen). Siellä näyttää tämmöiseltä (vihreältä?). Verhotkin on jo tehty vaan olivat niin mutkaset, jotta joutuvat rässättäväksi. Joten siis kartiinit toisella kertaa. Vihreät ne on ja virkatut  (ei kait?).

Yleissilmäys ensin. Ai että kun on masentavan näköstä....(ja vihreetä). Matot on muuten tehty ihanan hauskalla ja nopealla (sanoinko jo sotkevalla?) 'mukamas-bunka' -tekniikalla, jonka löysin täältä. Alkuperäinen idea on kuitenkin lähtöisin Jirpsiltä. Kiitän ideanikkaria oikein kovasti... En olis uskonu, että on muitakin laiskoja matontekijöitä olemassa kuin minä!

Tässä on sitten se kerhossa aloittelemani kaappi romppeineen päivineen. Juu, kattolistat puuttuu, mutta ei anneta sen nyt häiritä.  Tapetitkin kupruilee edelleen, vaikka remppa on tehty. Onkohan tässä tönössä joku perustavaa laatua oleva vika? Pöydällä Auliinan vääntely (=keittokirjateline), jonka sain joulukalenterista. Näin siis silläkin on oma paikkansa!

Ja tiskit tiskaamatta....Ai ai!

Halot on näimmä justiinsa kannettu pirttiin. Kaikki ei ole mahtuneet halakolaatikkoon... Olisko Svetlanalla leipomuspäivä?

Svetalan uusi kläninki ja muuta mukavaa....

Ihanan sekalainen sakki Pikku Rouvia kohtasi toisensa taasen eilen. Me tehtiin monenlaisia mööpeleitä ja omani esittelen kunhan se on jotenkin edes kasassa. Tapahtumien kulun voipi tarkastella täältä. 

**

Svetlanan tarina lienee tuttu kaikille. Täällä se on oikein seikkaperäisesti esitelty. Hox: saattaa sisältää haitallista materiaalia, joten on K15.

Nyt on Svedu onnellinen, kun sai uuden kläningin. Se on Auliinan käsialaa... valitettavasti hieman huonossa valossa kuvattu,  mulla kun ei ole tässä tönössä valoja (eikä varmaan koskaan tule olemaankaan...nyyh). Notta taskarin valossa vaan. Samalla tässä tarkemmin voipi tutiseerata (jos kiinnostaa) tätä ompelimonurkkausta (vai mikä hiivatti sen nimi nyt olikaan).

Tässä on sitten viikon varrella ährätty kaikkea muuta, kuin mööpeleitä nimettömään nukketaloon. On semmonen olo, että kiva olis tehdä kaikenlaista, mutta kaikki tekeleet menee mappi ööhön... Piskettipuoti on kuitenkin saanut uuden ikkunan ja virkatut kartiinit. Nimikyltti vaan uupuu edelleen. Tuossahan sen paikka olisi ikkunan yläpuolella (vissiinni).
Tämä verho taas kuuluu rouwan makuukammariin. 

Ja salongin takan päälle on ilmestynyt jämähtänyttä aikaa näyttävä kello.  Kellotauluna on melko kauan tuossa pöydän reunalla pyörinyt nappi.