Joulukalenteri 2012

Lievää matalalentoa, kiirettä ja huisketta; näillä eväillä on syksy tultu tähän asti. Monet pienet (ja isommatkin) jutut on valitettavasti jääneet tekemättä työkiireiden vuoksi. Onneksi olin kerrankin kaukaa viisas ja tein tämänvuotiset Pikku Rouwien joulukalenteripaketit hyvissä ajoin syksyllä ennen töiden alkamista. Kalenteriin osallistuivat minun lisäksi tänä vuonna Teija, Jaana, Outi ja Nanna. Tässä multa lähteneet paketit - isompaa ja pienempää.

 

Nämä pikku-ihanuudet tulivat Teijan paketeista:

Nämä tupsahtivat Outilta:

Nämä näyttävätkin aivan Nannalta:

ja nämä tietysti sitten Jaanalta. Samaan kuvaan tunkee myös aiemmin vuonna nakki ja pottu Auliinalta saamani Tilda-enkeli.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin: oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Toivotaan että mulla olisi reippaammin päivityksiä ensi vuonna (lue: toivotaan aikaa harrastaa).

LankaKuppila kirjaksi

Tulevaa kansalaisopiston paperiaskartelupajaa silmällä pitäen Käsityökahvila LankaKuppila vääntyi 13 cm x 13 cm kokoiseksi pikku kirjaksi. Tulostin sisäsivuille tietoisesti vain sellaisia kuvia, joista ei välttämättä  äkkinäisempi hoksaa, että kyseessä onkin miniatyyritalo.

Sivut on tuommoista muropakettimaista ohutta pahvia. Kannen päällystin vanhalla kirjelehtiön  kukkakannella.

Ensimmäisellä aukeamalla kertoilin ympäripyöreästi, mistä on kyse.

Toisen aukeaman taustaksi valitsin samaa tapettia kuin mitä LankaKuppilan seinälläkin on. Pieni kertomus kehystetty tauluksi tuohon viereiselle sivulle.

Vielä muutama tunnelmapala pirtistä juttujen kera.

Ja takasivulla sitten yllätys, että koko huusholli onkin koossa 1:12.

Totuuden nimessä sanottava, ettei tämä kirja vedä vertoja Marian ihanalle kirjalle mutta ompahan ainakin omatekemä ja mukava pikku projekti tälle päivää.

Maalari maalas taloa...

Tätä taloa on oikein uskosta maalattu. Kaikki vesisateen välit olen maalannut ja miettinyt. Ensin siitä tuli aivan liian tumma ja sitten en keksinyt katolle sopivaa väriä. Eikä tästä tullut keltaista vaikka niin kuvittelin. Tuli siniharmaa. Oikeestaan aika kiva.

Aivan pakkohan meidän on myös sisälle kurkistaa.... Ei tänne tosiaan kovin paljon viittinyt mööpeleitä laittaa. Mahtuupa paremmin palaute kopsahtelemaan sisälle.

Seinällä on taulu, jossa kotikuntani Kempeleen asema. Kuva Wikipediasta; muokkaa, leikkaa, liimaa ja kahvitikusta raamit.

Ikkunan alle mahtui kuin mahtuikin pikkuruinen hylly, jossa on monenmonta käsityökirjaa.

Nyt vain kansi kiinni ja kuulemiin ja eikun palautetta odottelemaan. Kempeleen asukastuvan toiminta alkaa syyskuun alussa!

Sisustusta ja muuta

Näinmuodoin ulkopuolisia töitä on eilen aloitettu tämän verran. Ovi on laudotettu ja rimat isketty seiniin. Maalit puuttuu kun en ole vielä saanut päätettyä väriä. Suattaapi olla notta tästä tullee keltanen....tai sitten ei.

Sisällä oli pakko vähän jo hifistellä vaikka ulkokuori on huonossa kuosissa. Ikkunan alle tuli pikkuinen hylly, vaikkei se oikeesti sieltä mihinkään näy. Kovin paljon taasen mööpeleitä ei viittis tehdä. Tosi tylsä vaan on tommonen tyhjä tönö, jos joku sisään sattuu kurkistamaan lappua jättäessään.

Ja vastapäisellä seinällä on naulakko ja tommonen isoäidin kulahtanu lautanen. Lattialla olevan maton olen aivan aikuisten oikeesti joskun kutonu semmosissa lasten Brio-mattopuissa. Löytyi tuolta miljoonalaatikosta ja passasi niin hyvin värien puolesta tänne.

Seuraavaksi pitäs varmaan kutsua paikalle jotku peltikattomiehet ettei vallan pirttiin sada.

(Viini)laatikosta Palautelaatikoksi

Syksyllä aloittaa kotikuntani ensimmäinen asukastupa toimintansa ja minä olen tietysti toiminnassa innolla mukana. Tupa tarvitsee tietysti palautelaatikon - oikein kunnon laatikon, semmoisen pikkuruisen tuvan, jossa on ikkuna ja puolipanelit seinillä ja sen semmoista....

Villeissä unelmissani palautelaatikko on tietysti postilaatikon mallinen, jossa lippulappuset sujautetaan katon kautta sisään. Melkein valmiin kokeiluversion tein ensin murolaatikosta, mutta alustavissa arvioissa siitä tuli niin lepruseinäinen ja hutera, ettei olisi polyuretaanit eikä muutkaan rakennustekniset hommelit auttaneet. Ensimmäisestä palautteesta olisi mennyt nurin se.

Siispä viinilaatikon kimppuun (käy myös punaviini). Siinä on soppelin paksut seinät tähän(kin) tarkoitukseen.

Kiiltävään pintaan ei olisi tarttunut maali, joten loota piti kääntää ulkopuoli sisäänpäin. Liimausnurkkaan jää vähän paikkailtavaa, mutta jospa se peittyisi nurkkalistan alle. Tuo ovi kyllä liimataan kiinni, mutta ikkunasta voi kurkkia sisälle....

Illan kähmyrässä sisustusasentaja kävi vetämässä tapetit, puolipanelit ja lattian. Tämähän on kohta valmis!

Näin kivasti paistoi illalla aurinko....

 

Nyt ollaan siis siinä vaiheessa että kirvesmiehet koputtelee ovella. Ovat vissiin tulossa tekemään ulkovuorta ja asentamaan ovea.

Nukkekoti hyllyssä?

Olen aina halunnut omistaa kirjapainon kirjasinlaatikon. Tämä nyt on lähinnä sitä; tehty minulle joskus kun olen ollut n. 10-vuotias. Nyt se on tässä työhuoneen seinällä ja siitä on löytynyt paikka niille saaduille tai itse tehdyille (pääosin) nukkistavaroille, joille ei muualta ole vielä löytynyt paikkaa.

Alakerrassa on mm. konditorion ikkuna leivonnaisineen. Seinällä taulu, jossa lukee 'keep calm and eat a cupcake'. Kakut ovat jääneet ylimääräisiksi tai eivät ole vielä loppusijoituspaikkaansa löytäneet. Ikkunan poka on vanhasta purkutalosta ja se sopi tuohon aukkoon justiinsa jetsulleen.

Sukset ja kelkka on täällä myös, koska nyt on kesä ja talvivarusteille on oikeassakin elämässä vaikea löytää sijoituspaikkaa.

Tämän vanhan Asa-merkkisen telkkarin olen saanut Kämppään Auliinalta. 
Lindin Arvi se vaan jaksaa illasta toiseen lukea uutisia. Kynttilän takana on korvakorut, joissa oli niin järjettömän kauniit maalaukset, että ihan sen takia ovat säästössä.

Tämä näkymä on sitten Mummolasta. Siis siitä boksista, joka joutui purku-uhan alle ja sittemmin purettiinkin.

Samoin kuin tämä. Huopatossut on mummolla vaan jääneet.

Kesäkortteja ja muuta

Kokeillaanpas uudemman kerran esitellä niitä korttiaskarteluja, jotka viimeksi katosivat bittiavaruuteen. Kuvat on nyt taas kokoa 'kärpäsenkakka', mutta luullakseni klikkaamalla isonee.
Ensin se rippikortti Oskar-pojalle. Onnistui mielestäni kivasti ja tilaaja oli tyytyväinen. Toivottavasti myös saaja :)

Kesäkuun alussa syntyneelle pikku pojalle ompelin kerniliinan kappaleesta kassin, joka kätkee sisäänsä lahjan. Paketilla on kaverina vaippamallinen kortti, jonka ohje löytyy täältä. Kortissa onnentoivotuksen lisäksi kiva Nalle Puh -pätkä.














Pinja- neiti tarvitsi myös rippikortin. Ensin harjoiteltiin tekemällä 10x10 cm kokoinen. Tästä tuli ihan kiva. Ensimmäinen tällä mallilla tekemäni kortti.

Varsinainen kortti on sitten tämän näköinen. Tuo risti on samasta korusta lähtöisin kuin Oskarin kortissakin oleva risti. Sellainen henkkamaukka härpäkekoru, jossa roikkuu miljoona ristiä. Sivuleikkureilla napsien siitä riittää materiaalia moneen korttiin.

Pinjalle tein myös korun, jonka saa mummomaisesti kaulaan tai kolmesti ranteen ympärille. Kuva on valitettavan huono.

 

Kesämielellä

Kesämielellä juu, vaikka auringosta ei paljon ole tietoa ja villasukkia pitää vetää jalkaan - ainakin näillä meidän leveysasteilla. Nämä sievät fimo-kynnet ei suinkaan ole mun vaan meidän neiti kuopuksen. Eikö ole syötävän suloiset! Näin siis mamman hassu harrastus on muuttunut tavallaan meidän yhteiseksi....

Voi yhden kerran jos toisenkin!

Arvatkaa kahdesti tympiikö?? Valehtematta tunnin istuin tässä, liitin kuvia ja kiroilin kun ei ne mihinkään reunaan taas suostuneet asettumaan, kiitos bloggerin uuden tyhmän käyttöliittymän, jota minä joko en osaa käyttää tai se on suunniteltu jollekin viisaammalle. Systeemi tallensi kaiken vaan auta armias kun tulin katsomaan niin eihän täällä p***ele mittään ollunna. Oli rippikorttia ja kaikkee kivaa....












 

Liitän siis tähän tämän kuvan tämän päiväiseltä kirppismatkaltani ja sanon hasta la vista. Päivitän uudelleen jos joskus jaksan. Nyt en.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan....

Helmikuussa alkanut pestini koululla on nyt ohi. Haikein mielin tätä viikkoa on vietetty ja huomenna se on sitten ihan kokonaan ohi. Toivotaan, että syksy tuo uusia tuulia tullessaan.

Kiitokseksi yhteisestä mukavasta ajasta koulun väki sai suut makiaksi pullaa ja karkkia sekä kiitoskukan.

Pääasiassa olin ohjaamassa 1B- luokan lapsia ja koskapa he kaikki oppivat lukemaan saivat he minulta tylsän tikkarin lisäksi englanninlaku-kirjanmerkit. Toivottavasti niille on kesän aikana tarvetta!

1B:n opettajaa sen sijaan odottavat hieman toisenlaiset haasteet pian syntyvän uuden ihmisenalun muodossa. Kevään aikana virkkailin tulokkaalle isoäidin neliöistä vauvanpeiton.

Open paketin kortissa kukkivat nappikukat.

Ja ensi viikolla aloitetaan sitten virkkailemaan kirjastolla!

Pipityyny ja muuta pientä

Taivahan kauhea räkätauti meinasi kaataa (ja kaatoikin) minut petipotilaaksi. 

Onneksi muistin erään neuvon, jossa kehotettiin pitämään pipityynyä poskilla, niin ei räkä juutu sille kuulumattomiin paikkoihin elikkäs poskionteloihin. Niinpä kun olin vielä kutakuinkin tolkuissani tein parit pipityynyt; toisen Keskimmäiselle ja toisen itselleni.

Tyynyssä on kauraa sisältävä sisätyyny, tyynynpäällinen ruåtsin armeijan käytöstä poistettua pellavapyyhettä. Päällinen on siis helppo taudin poismentyä pestä. Ja on muuten ihanan tuntonen, kun mikrossa tuota lämmäyttää ja lyö naamallensa! Katoaa pipi ja tauti! Kehotan kokeilemaan jolla samaan vaivaan on taipumusta. Toimii sitten myös kylmäkääreenä, kun käyttää pakastimen kautta.

Tämä huonolaatuinen kuva esitttää skeittilautaa, jonka tein Kesäkadulle. Spaattelista (elikkäs aa-tikusta) taivutettu, päällinen maalattua santapaperia, alla mustiksi maalatut helmet. Renkaat ei siis pyöri, mutta ei ole niin väliksikään.

Seuraavaksi parit kukkakortit; tummansinisellä pohjalla oleva kortti työkaverille, joka lähti kohti uusia uria ja vaaleanlila 80-vuotissyntymäpäiviä viime sunnuntaina viettäneelle enoni vaimolle Liisalle!

 

Ja vihonviimeksi tuunatut Kontiot. Pannahiset puristivat sirosta pohkeestani vaikka ovatkin vuosia kanssani kulkeneet. Ehjät ja hyvät kumpparit saivat pitsireunuksen Strömsön malliin!  Jo kelpaa roiskua ja vettä rätkiä!

Kesäkadulta vielä, päivää!

Lunta, räntää, paskoa vihmoo taivaalta mutta Kesäkadulla se vaan aurinko paistaa! Tänään saatiin Taitopäivän pajoissa tehtyä parikymmentä toinen toistaan ihanampaa gerberaruukkua. Tekijät olivat kovin kriittisiä omista töistään, joten ruukuista vain muutama sai jäädä Kesäkadun puistoon. Näissä kuvissa niitä ei kuitenkaan näy, nämä on napattu aamulla ennen huiskeen alkamista.

Saunarantaan tein viime pyhän seutuna grillin ja laiturin. Vetenä silkkipaperia ja ämpärissä näyttää saaliina olevan kenkä (koska kätköistäni ei löytynyt massailtua kalaa). Sielläpä se Hemmo näyttää nyt sitten onkivan ruokaa itselleen. Laihalta näyttää saalis....
LankaKuppila ja pergola. LankaKuppilassa näyttä olevan edelleen se keppiskurssi menossa.


Pikkuriikkinen puisto täydentyi punaisella pallogrillillä (dödöpallo).

Että semmoisia kuuluu Kesäkadulle. Olisi kiva tehdä tänne vielä vaikka karkkikauppa. Jaksaisikohan sitä....?

Kesäkatu

Tässä se nyt on: 270 cm Kesäkatua Linnakankaan koulun kirjaston lattialla! Aivan aluksi pyydän anteeksi kuvien laatua; haasteellista on kuvata normikameralla lasiovien läpi. Kiiltelee ja heijastaa ja kaikkea tylsää, mutta idea nyt kuitenkin selvinnee.

Voitte uskoa, että jo nyt on monenmonta pientä sormen ja nenän jälkeä noissa ovissa (koululla on siis lapsia päiväkoti-ikäisistä 4-luokkalaisiin) eikä Kesäkatu ole ollut pystyssä kuin vasta tämän viikon, tänään vein viimeiset tavarat.

Kadun varrella on mun vanhoja bokseja vuodesta 2007 tähän päivään. Reunassa ensin Lelukauppa PienenPieni, joka sai uuden lankkuaidan. Aidan suojiin avattiin Pihapuoti. Siellä on myynnissä monenmoisia leluja ja sen tuntuu olevan lasten suuri suosikki!
Kasvihuoneen pihalla Kämpän Hemmo soittelee kitaraa, myy kasvattamiaan luomuvihanneksia ja kukkasia. Juopi Soda-Poppia ja chillailee kauniissa auringonpaisteessa!

Kasvihuoneen vieressä on uusin boksitulokas: Café Linna. Nimensä sai siis Linnakankaan koulun mukaan. Lippu liittyy olennaisesti myös kouluumme.
Café Linnan jälkeen kadun varrella on pikkuinen puisto, jossa voi käydä piknikillä ja loppujen lopuksi LankaKuppila kuistilla ja saunalla. Pitänee ainakin omia arkistoja varten kokeilla kuvausta paremmalla onnella toisella kertaa.
Jotain pientä ajattelin tuonne lisäillä vielä, sillä Kesäkatu on auki (ja siis esillä) ihan koulun kevätjuhlaan saakka. Taitopäivänä 19.4. tehdään ainakin lasten kanssa minikukkia puistoon!