Mun olo on kuin katujyrän alle jääneellä. Oikeesti aivan kamala! Nokka punottaa ja mää ähisen vaan kun ei henki kulje suuntaa eikä toiseen. Ja kun niistää, niin korvissa paukkuu. Lapset taputtaa päähän ja naureskelee. Kiitti vaan! On se kumma kun äidille saa nauraa, kun se on kipiä. Enhän minäkään pilkkaa heitä kun heillä on kuumetta ja yskää tai yökkäp..katauti. TYMPÄSEE TÄMMÖNEN!
Pakko kait tästä olis selvitä Pikku Rouvien kokoontumisajoihin lauantaiksi. Mää tulen hulluksi muuten. Troppikuuri on puolivälissä eikä olo ainakaan parane... Sohva vetää rankasti puoleensa, vaikkei kuumetta olekaan.
Eikä mulla oo teille tähän mitään kuvaakaan tähän laittaa :(
Positiivista tässä on se, että se lahjalyhdyn olen saanu räkimiseltäni kuitenkin valmiiksi....kuvia juhlien jälkeen. Elikkäs viikonloppuna. Ja nyt sohvalle, kiitos!
2 kommenttia:
Koitappas rouva parantua lauantaihin mennessä, nakkele valkosipulia naamaan,niinku mää hullu teen. Säikähtää sitä lemua kaikenmaailman pöpöt... ;)
Lepää rauhassa ;D Ei vaan oikeesti, kyllähän sitä täytyy kipeenä lepäillä, vaikka ei kuumetta oliskaan. Toivottavasti paranet viikonloppuun mennessä!
Lähetä kommentti